Rinascimento Sim Pratolino part 1.(476 sanaa)
Kuninkaansalissa kävi kova puheen sorina. Kuningas oli kutsunut henkilökunnan ja oppipojat tiedotustilaisuuteen koskien Italian suurmittelöitä. Puheen aiheena oli ketkä lähtevät edustamaan Hankalan linnaa arvoturnajaisiin. Oli selvää, että kuningas lähti ilman ratsua edustamaan linnaa ja Yren sekä Roxana olivat lupautuneet lähteä matkaoppaiksi.
“Raime ja Jaran voisi lähteä mukaan”, Roxana hymähti ja kääntyi katsomaan Jarania. Hän oli treenannut paljon joustauksen ja skill at armsin parissa, mutta osallistuminen alta escuelaan epäilytti kuningasta. Roxanan mukaan Jaran oli harjoitellut korkeaa koulua Canton kanssa, mutta Feliciana ratsuna olisi aivan uusi kokemus.
“Hyvä on. Mutta haluan olla mukana harjoituksissa”, Lyonell myöntyi ja kääntyi Karman sekä Topazin puoleen.
“Olette mukana?
Lady Karma Noxilla ja
Lady Topaz Grullan kanssa?”
“On ilo edustaa linnaa arvoturnajaisissa. Voisimme treenata yhdessä Karman kanssa?”, Topaz hymähti ja odotti Karman kuin Lyonessin vastausta. Vastaus oli myöntävä, mutta yllätyksenä Nanookia ei näkynyt missään. Ehkä nainen vielä joskus ilmaantuu, kun oli luvannut kilpailla Danten tai Soulin kanssa.
“Kuusi viikkoa aikaa valmistautua ja harjoitella. Ja Jaran. Nähdään illalla kentällä”, Lyonell nousi ylös ja poistui hiljaisesti kuninkaansalista.
Tunnetusti Feliciana ei ollut helpoin hevonen. Vaikka luonteeltaan on varmasti linnan ihanin tamma, Lellu on ratsuna arvaamaton. Yritteliäs tamma vaatii varmuutta ja selkeyttä ratsastajaltaan sekä ennen kaikkea itsevarmuutta ratsastajan kyvyistä. Tammaa ei saa päästää kuikuilemaan ympärilleen, vaan keskittyminen tulee pitää tehtävässä ja tehtävää pitää vaihtaa tasaisin välein.
Jaran oli varustanut tamman huolellisesti ja pukenut hienoimmat varusteet Felicianalle, kun itse oli perinteisissä rääsyissä. Selkäännousu kävi ketterästi, mutta liikkeelle lähdettiin räväkästi. Feliciana liikkui heti ylämäkeen ottaen kunnolla ilmaa alleen. Jaranille oli vaikeaa mukautua tamman laadukkaisiin askeleihin. Lyonellin saapuessa Jaran toivoi tippuvansa ja saavan aivotärähdyksen, kuten Yrenille kävi muutama päivä sitten.
“Anna enemmän ohjaa”, Lyonell tuhahti heti, kun Jaran kiskoi jännittyneenä ohjasta minkä ehti. Lellu eteni turpa ryntäissä etujalat huitoen ilmaa, mutta sopivan tuntuman löytyessä tamma haki itselleen parempaa muotoa. Aivan kuten kuningas oli aikoinaan tamman kouluttanut. Osaava hevonen, mutta ratsastaja oli aivan pihalla asioista. Hetken Lyonell alkoi katua päätöstään ja tahtoi nousta itse tamman selkään, mutta Jaran ei antanut periksi.
“Harjoitellut paljon äitisi hevosilla?”, kuningas kyseenalaisti, kun Jaran yritti saada tammaa liikkumaan avotaivutuksessa. Lyonell pyysi nuorta asettamaan hevosta tiputtamalla sisälonkkaa alemmas ja kääntymään lantiosta menosuuntaan. Lellu luki kehonkieltä tarkasti, että kevyen tuuppauksen omaisen liikkeen tamma tulkitsi pysähdykseksi.
“Älä jännitä ja pidä avut olemattomina”, Lyonell jatkoi ja seurasi hyvin tarkasti miten varas hevostaan ratsasti. Jokaisen epämääräisen avun tamman näytti terävällä hännän heilautuksella ja tiputtamalla vauhtia. Helleaalto teki tehtävänsä, kun musta tamma tanssi ilta-auringossa.
“Ja olen, mutta Aureo on aivan erilainen kuin…” Jaran sai sanotuksi, mutta keskittyminen teki puhumisesta hankalaa. Kuningas halusi nähdä muutaman onnistuneen siirtymisen ja avotaivutuksen ilman, että hänen silmäteränsä joutuisi antamaan palautetta ratsastajalle. Ja sitä hän sai. Oivallisen avotaivutuksen pehmeällä ravi-laukka siirtymisellä. Tamma korskui, mutta sopivalla tavalla. Jopa hymy kantautui hetkeksi kuninkaan kasvoille.
“Tämä peruskaura saa riittää. Seuraavaksi vaativampia tehtäviä, mutta nyt hoida ja juota hevonen”
“Joo oma nesteytys kelpaa myös”, varas viittasi mallaksen väriseen olueeseen, joka odottaisi Hankalan suosituimmassa tavernassa.