Post by Lyonell on Apr 20, 2021 23:57:18 GMT
Kirja olennoista
Listaa täydennetään hitaasti.
Pakanat
Ovat noitia, mutta eivät ole luonnonvoimille tai maagisen auran voimille vannoutuneita. Heitä voisi pitää "kaatuneina noitina" ja usein heidät sekoittaa nopeasti siniverisiin noitiin ja velhoini. Todellisuudessa pakanat ovat naisia. Ne eivät täten lisäänny, vaan luovat noitia; alle vuoden ikäiset tyttölapset vaaleilla kutreilla ja sinisillä silmillä ovat sallittuja.
Ne elävät yhteisöissä esimerkiksi suurissa kaupungeissa ja ovat helposti tunnistettavissa, koska ovat aina hyvin kauniita, lähes maagisia - joka on kuitenkin valeasu. Todellisuudessa pakanat ovat hyvin rumia ja epämuodostuneita olentoja, jotka kadehtivat ihmisiä näiden kyvystä olla kauniita. Se tekee pakanoista myös hyvin katkeroituneita ja yhteistyö on hankalaa. Yksinäisiä noitia on harvassa ja nämä ovat yleensä vanhempia joista näkyy jo ikääntyminen jopa valeasussa - he elävät yleensä kaupunkien laitamilla, lähellä vesistöjä tai soita.
Pakanat eivät anna mitään ilmaiseksi vaan kaikella on hintansa. Kenties kimalteleva koru harvinaisella jalokivellä tai salaisuus - kaikki käyvät maksuksi kunhan niitä voi hyödyntää. Esimerkiksi ihmisten synkimmät salaisuudet ovat vahvoihin loitsuihin oikein päteviä ja haluttuja. Ne täytyvät kuitenkin olla sellaisia, joita kukaan ei ole ennen kuullut.
Pakanoihin ei ole luottaminen - epärehellisiä olentoja, jotka eivät tunne asioita samalla tavalla kuin ihmiset. Negatiiviset tunteet kuten mustasukkaisuus, katkeruus ja raivo ovat kuitenkin yleisiä ja sellaisia, joita heidän on vaikea hallita. Siksi he ovat usein hyvinkin aggressiivisia suuttuessaan, joten helpoin tapa tappaa noita on suututtaa ne niin vihaisiksi, että ne menettävät kyvyn huomioida ympäristöään yhtä tarkasti. Hopea ja tuli ovat tehokkain ja tunnetuin tapa tappaa - esimerkiksi pienikin liekin aiheuttama palovamma voi vaikuttaa vielä viikkojenkin jälkeen huvenneilla voimilla. © Lady Nanook
Jättiläinen
Jättiläisiä on Kalzanethissa vain noin muutama kymmen. Ne ovat melko vieras laji, koska asustelevat vuorilla kaukana muista joten tiedot ovat harvassa. Jättiläiset tulevat harvoin alas vuorilta ja kun tämä tapahtuu niin jokin on yleensä hyvin huonosti. Jättiläinen on sukukypsä vasta 300 vuoden paikkeilla, joten lisääntyminen on hyvin hankalaa. Sen lisäksi Kalzanethissä pidetään edelleen satunnaisesti jättiläisen metsästystä joka on tuhansia vuosia vanha kilpailu, jossa kiivetään vuorille ja pyritään tappamaan jättiläinen, jonka pää tuodaan sitten takaisin. Voittajalle on luvassa mainetta ja mammonaa joten kilpailut ovat hyvin suosittuja.
Jättiläiset ovat aggressiivisia ja vaikeita tappaa. Niiden heikkous on silmät, joten korkealle kiipeäminen ja jousipyssy hopeanuolella on kenties helpoin tapa. Siitä huolimatta se ei ole niin yksinkertaista, koska useat kuolevat ennen kuin ovat päässeet askeltakaan lähemmäs tavoitettaan päihittää uhanalainen jättiläinen.
Jättiläiset ovat kaikkiruokaisia, vaikkakin hevosenliha on suurin herkku sekä helppo houkutin, jos vain suinkin haluaa uhrata kalliin ratsunsa jättiläisen ruuaksi.
Miespuolinen jättiläinen on yleensä noin kolmemetrinen sekä hyvin lihaksikas sekä massiivinen. Naispuolisten jättiläisten koko vaihtelee, mutta jotakin kahden metrin ja kolmen metrin välimaastossa. © Lady Nanook
Peikko
Peikot ovat ulkonäöltään kissansilmäisiä, noin metrin korkuisia tupsuhäntiä joiden väritys on jotakin ruskean ja harmaan välimaastoa. Peikot elävät suurissa yhteisöissä luolien siimeksessä. Peikkoa voisi kuvailla kenties parhaiten kahdella jalalla käveleväksi kissamaiseksi olennoksi, joka on kynitty lähes kokonaan karvattomaksi jättäen häntään ja korviin tupsut. Peikot kasvattavat kuitenkin talvikarvan eivätkä ne kesäisinkään ole täysin karvattomia, mutta suurimman osan ne kyllä tiputtavat pois.
Peikot ovat lähinnä lihansyöjiä. Luonteeltaan ne ovat eläimellisiä, mutta omaavat kyllä tunneälyn ja oppivat jopa puhumaan, jos viettävät aikaa ihmisten kanssa. Peikot ovat melko harmittomia olentoja; ne eivät ole järin aggressiivisia ja pitävät riistakannan hyvänä metsästämällä laumoissa esimerkiksi peuroja ja hirviä. Kenties se on yksi syy, miksi peikkoja on niin paljon.
Peikon pystyy tappamaan lähes kuka tahansa ja millä tahansa. Ne ovat kuitenkin vikkeliä ja hyviä piiloutujia, sekä omaavat terävät kynnet ja hampaat joten paljain käsin on aivan turha yrittää. © Lady Nanook
Yksisarvinen
Yksisarviset ovat suurin osa väritykseltään kimoja ja ulkonäöltään siroja kuin täysiveriset. Sarvi on pitkä - lähemmäs 40 senttimetriä. Yksisarviset symboloi ylpeyttä ja puhtautta joten täten yksisarvisen voi vangita vain neitsyt. Yksisarvisella on voima parantaa sairaat. Sarvipäät ovat haluttuja; yksisarvisen sarvi on suuri taikakalu monissa taioissa ja kaunis sisustuselementti seinällä.
Harva on tavannut yksisarvista itse, joten kertomusten todenperäisyyttä on vaikea sanoa. Kaikesta huolimatta yksisarviset asuvat metsissä, yleensä lähellä vesiputouksia tai henkeäsalpaavia kukkaniittyjä - lähes jokainen paikka, joka punaverisen silmiin näyttää maagiselta on yksisarvisen asuttama. Yksisarvisilla on voima saada luonto voimaan hyvin.
Yksisarviset elävät yksin, mutta keväisin voi nähdä keväästä huumautuneita sarvipäitä etsimässä itselleen kumppania.
Luonteeltaan yksisarviset ovat hyvin varovaisia eivätkä näyttäydy ihmisille ellei ole esimerkiksi loukkaantunut pahasti joka estää pakenemisen. Yksisarviset eivät ole perusluonteeltaan erityisen aggressiivisia, mutta harva lähtisi ärsyttämään sarvipäätä, joka voisi helposti lävistää sarvellaan kuoliaaksi. Yksisarvisen ainoa heikkous on puhdas hopea. Yksisarviset ovat kasvissyöjiä ja niiden lempiherkut ovat marjat. © Lady Nanook
Pegasos
Usein kimo hevonen suurine sulkasiipine. Pegasokset ovat usein malliltaan vähän raskaampia kuin yksisarviset. Kimo pegasos symboloi vapautta ja usein tämän näkeminen tuottaa onnea kun taas musta pegasos tuo mukanaan kuolemaa. Mustia pegasoksia pidetään myös viikatemiehinä eikä ole harvinaista, että kuollessa saattaa nähdä vilauksen mustasta hevosesta suurine siipineen. Pegasosta ei pysty kesyttämään ja ne elävät mieluusti lähellä merta sekä paikkoja, joissa usein myrskyää. On sanottu, että ne saavat voimansa myrskystä.
Mustat kuolemantuojat tunnistaa usein kahleista, jotka kuoleva sekä tämän ympärillä olevat pystyvät kuulemaan ja täten tietämään, että aika on tullut. Mustat pegasokset ovat yleensä rauhallisempia mitä kimot, jotka tunnetaan ehkä parhaiten siitä villistä kesyttämättömästä luonteesta. Pegasos jättää auttajilleen sulan, joka on hyvin vahva esine esimerkiksi taikuudessa sekä se tuo onnea. Pegasoksen heikkous on puhdas hopea. © Lady Nanook
Aarnikotka
Kotkan pää, siivet ja jalat etujalkoina sekä leijonan vartalo, takajalat ja häntä. Uros aarnikotkan pää on usein valkoinen kuten valkopäämerikotkalla, kun taas naaras on kokoruskea kuten maakotka. Siivet ovat hyvin massiiviset ja jos aarnikotkan näkee taivaalla liitelemässä niin ei tästä voi erehtyä. Ne elävät usein luolissa korkealla, eivätkä mieluusti laskeudu esimerkiksi maankamaralle. Aarnikotkien kesyttäminen on lähes mahdotonta.
Aarnikotkat ovat hyvin aggressiivisia ja hyökkäävät aikailematta esimerkiksi kyliin ruuan toivossa. Ne symboloivat rohkeutta ja ovat usean sotilaan mielessä antamassa voimaa, vaikka todellisuudessa aarnikotkat ovat pelkkiä petoeläimiä, joiden heikkous on puhdas hopea. Aarnikotkien lempiruoka on ehdottomasti hevosenliha ja niillä on usein tapana leikkiä ruuallaan, joten kuolema on usein hidas ja tuskainen. © Lady Nanook
Hevoskotka
Hevoskotkalla on kotkan pää ja siivet, mutta hevosen ruumis. Hevoskotka on risteytys aarnikotkasta ja nuoresta tammasta - se symboloi rakkautta ja on osoitus mahdottomasta. Hevoskotka ei kykene lisääntymään ja niitä on vain muutama. Hevoskotka on kuitenkin helpompi kesyttää mitä aarnikotka. On epäselvää, että miten on kyetty risteyttämään hevoskotka ja hevonen, koska aarnikotkien suuri herkku on hevosenliha.
Hevoskotkat ovat haluttuja ratsuja niiden harvinaisuuden takia, mutta harva on todistetusti kesyttänyt hevoskotkan saati ratsastanut sillä. Hevoskotkat ovat lihansyöjiä ja niiden metsästyksen seuraaminen on kaunis näky, koska ne syöksyvät aivan kuten kotkatkin. Hevoskotkan kykenee tappamaan millä tahansa aseella, jos vain osuu sydämeen. © Lady Nanook
Kelpie
Soilla asuva kelpie on musta hevonen, jonka jouhet tuovat mieleen levän. Kelpiellä on pitkä harja, jaloissa pienet tupsut ja silmät valkoiset. Kelpien ympärillä on yleensä valkeita perhosia. Kelpie houkuttelee luokseen yleensä eksyneitä ihmisiä, lähinnä lapsia jotka sitten kuljettaa selässään veteen. Kelpie ei ole pahanhenki tai ilkeä, mutta harva haluaa tehdä lähempää tuttavuutta. Kelpie huolehtii suon hyvinvoinnista ja pitää sen elinvoimaisena. © Lady Nanook
Seireeni
Kuvankauniita naisia, joiden laulu on kuin jumalten kutsu eikä sitä kykene vastustamaan. Naisilla on kuitenkin vain puolet vartalosta ihmisen, jalat ovat korvattu pyrstöllä. Seireenit elävät lähinnä merellä, mutta osa on mukautunut Kalzanethin saareen ja täten elävät esimerkiksi joissa. Seireenit, jotka ovat lähteneet pois mereltä eivät houkuttele täten merimiehiä vaan tavan ihmisiä. Matkamiehiä ja kulkureita. Seireenit eivät ole ikinä yksin, vaan mukana on usein kaksi tai kolme muutakin. He mieluusti leikkivät ruuallaan. Seireenin pystyy tappamaan hopealla tai tulella. © Lady Nanook
Haltia
Haltiat ovat ympäri Kalzanethia erilaisia ulkonäöltään. Pohjoisessa ne ovat sotureita lihaksikkaine vartaloineen. Jos sellaiseen törmää ei usein halua jäädä juttusille. Idässä ja lännessä haltiat ovat varsin kauniita hoikkine vartaloineen ja kauniit kasvot iloisuutta hehkuen. Etelässä, täällä Hankalassa varsinkin, haltiat ovat enimmäkseen pieniä olentoja, jotka piileskelevät metsissä. Niistä voi nähdä hehkuvia vilauksia hämärällä liikkuessa, mutta muuten ne pysyttelevät piilossa. Jossakin päin Hankalaa on myös nähty Warringtonista kulkeutuneita kaunokaisia, mutta sotureita Northburysta ei ole nähty.
Haltiat tarkoittavat aina hyvää jos niiden turvallisuutta ei uhata. Pienet keijumaiset olennot saattavat jättää leirin eteen kukkasia ihan vain hyväntahtoisuuttaan. Haltiat ovat myös tosi hyviä taistelemaan, eikä niitä kovin helposti saa tapettua. Kaikkien haltioiden heikkous on oma puoliso. Jos haltian puolisoa uhataan, hän on valmis vaikka tappamaan itsensä pelastaakseen kumppaninsa. © Lady Nanook
Henget
Etenkin rahvas ja vanha kansa uskoo henkiin. Henget eivät ole varsinaisesti olentoja, vaikka joku on väittänyt nähneensä epäselvää tihentynyttä usvaa ja joskus jopa hohtavn jotain väriä. Henget edustavat eri elementtejä. Tunnetuin ja pelätyin on tulenhenki Fiametta, josta sanotaan etää villiintyessään se on tappava. Hallittuna ja hyvätahtoisena Fiametta taas on puhdistava ja parantava voima. Fiametta on ainoa henki jota kaikki pelkäävät ja tietävät. Koska se on helpoiten leviävä ja tappava.
Kalastajat uskovat vedenhenkiin, jotka asuvat syvänteissä. Ja uhraavat myös tuulenhengelle. Kun myrskyää niin uskotaan veden ja tuulehengen riitelevän tai juhlivan vain railakkaasti. Maanviljelijöille maanhenget puolestaan ovat tärkeimmät ja he toivot hengiltä hyvää satoa ja hallatonta kevättä. © Lady Secilia
Listaa täydennetään hitaasti.
Pakanat
Ovat noitia, mutta eivät ole luonnonvoimille tai maagisen auran voimille vannoutuneita. Heitä voisi pitää "kaatuneina noitina" ja usein heidät sekoittaa nopeasti siniverisiin noitiin ja velhoini. Todellisuudessa pakanat ovat naisia. Ne eivät täten lisäänny, vaan luovat noitia; alle vuoden ikäiset tyttölapset vaaleilla kutreilla ja sinisillä silmillä ovat sallittuja.
Ne elävät yhteisöissä esimerkiksi suurissa kaupungeissa ja ovat helposti tunnistettavissa, koska ovat aina hyvin kauniita, lähes maagisia - joka on kuitenkin valeasu. Todellisuudessa pakanat ovat hyvin rumia ja epämuodostuneita olentoja, jotka kadehtivat ihmisiä näiden kyvystä olla kauniita. Se tekee pakanoista myös hyvin katkeroituneita ja yhteistyö on hankalaa. Yksinäisiä noitia on harvassa ja nämä ovat yleensä vanhempia joista näkyy jo ikääntyminen jopa valeasussa - he elävät yleensä kaupunkien laitamilla, lähellä vesistöjä tai soita.
Pakanat eivät anna mitään ilmaiseksi vaan kaikella on hintansa. Kenties kimalteleva koru harvinaisella jalokivellä tai salaisuus - kaikki käyvät maksuksi kunhan niitä voi hyödyntää. Esimerkiksi ihmisten synkimmät salaisuudet ovat vahvoihin loitsuihin oikein päteviä ja haluttuja. Ne täytyvät kuitenkin olla sellaisia, joita kukaan ei ole ennen kuullut.
Pakanoihin ei ole luottaminen - epärehellisiä olentoja, jotka eivät tunne asioita samalla tavalla kuin ihmiset. Negatiiviset tunteet kuten mustasukkaisuus, katkeruus ja raivo ovat kuitenkin yleisiä ja sellaisia, joita heidän on vaikea hallita. Siksi he ovat usein hyvinkin aggressiivisia suuttuessaan, joten helpoin tapa tappaa noita on suututtaa ne niin vihaisiksi, että ne menettävät kyvyn huomioida ympäristöään yhtä tarkasti. Hopea ja tuli ovat tehokkain ja tunnetuin tapa tappaa - esimerkiksi pienikin liekin aiheuttama palovamma voi vaikuttaa vielä viikkojenkin jälkeen huvenneilla voimilla. © Lady Nanook
Jättiläinen
Jättiläisiä on Kalzanethissa vain noin muutama kymmen. Ne ovat melko vieras laji, koska asustelevat vuorilla kaukana muista joten tiedot ovat harvassa. Jättiläiset tulevat harvoin alas vuorilta ja kun tämä tapahtuu niin jokin on yleensä hyvin huonosti. Jättiläinen on sukukypsä vasta 300 vuoden paikkeilla, joten lisääntyminen on hyvin hankalaa. Sen lisäksi Kalzanethissä pidetään edelleen satunnaisesti jättiläisen metsästystä joka on tuhansia vuosia vanha kilpailu, jossa kiivetään vuorille ja pyritään tappamaan jättiläinen, jonka pää tuodaan sitten takaisin. Voittajalle on luvassa mainetta ja mammonaa joten kilpailut ovat hyvin suosittuja.
Jättiläiset ovat aggressiivisia ja vaikeita tappaa. Niiden heikkous on silmät, joten korkealle kiipeäminen ja jousipyssy hopeanuolella on kenties helpoin tapa. Siitä huolimatta se ei ole niin yksinkertaista, koska useat kuolevat ennen kuin ovat päässeet askeltakaan lähemmäs tavoitettaan päihittää uhanalainen jättiläinen.
Jättiläiset ovat kaikkiruokaisia, vaikkakin hevosenliha on suurin herkku sekä helppo houkutin, jos vain suinkin haluaa uhrata kalliin ratsunsa jättiläisen ruuaksi.
Miespuolinen jättiläinen on yleensä noin kolmemetrinen sekä hyvin lihaksikas sekä massiivinen. Naispuolisten jättiläisten koko vaihtelee, mutta jotakin kahden metrin ja kolmen metrin välimaastossa. © Lady Nanook
Peikko
Peikot ovat ulkonäöltään kissansilmäisiä, noin metrin korkuisia tupsuhäntiä joiden väritys on jotakin ruskean ja harmaan välimaastoa. Peikot elävät suurissa yhteisöissä luolien siimeksessä. Peikkoa voisi kuvailla kenties parhaiten kahdella jalalla käveleväksi kissamaiseksi olennoksi, joka on kynitty lähes kokonaan karvattomaksi jättäen häntään ja korviin tupsut. Peikot kasvattavat kuitenkin talvikarvan eivätkä ne kesäisinkään ole täysin karvattomia, mutta suurimman osan ne kyllä tiputtavat pois.
Peikot ovat lähinnä lihansyöjiä. Luonteeltaan ne ovat eläimellisiä, mutta omaavat kyllä tunneälyn ja oppivat jopa puhumaan, jos viettävät aikaa ihmisten kanssa. Peikot ovat melko harmittomia olentoja; ne eivät ole järin aggressiivisia ja pitävät riistakannan hyvänä metsästämällä laumoissa esimerkiksi peuroja ja hirviä. Kenties se on yksi syy, miksi peikkoja on niin paljon.
Peikon pystyy tappamaan lähes kuka tahansa ja millä tahansa. Ne ovat kuitenkin vikkeliä ja hyviä piiloutujia, sekä omaavat terävät kynnet ja hampaat joten paljain käsin on aivan turha yrittää. © Lady Nanook
Yksisarvinen
Yksisarviset ovat suurin osa väritykseltään kimoja ja ulkonäöltään siroja kuin täysiveriset. Sarvi on pitkä - lähemmäs 40 senttimetriä. Yksisarviset symboloi ylpeyttä ja puhtautta joten täten yksisarvisen voi vangita vain neitsyt. Yksisarvisella on voima parantaa sairaat. Sarvipäät ovat haluttuja; yksisarvisen sarvi on suuri taikakalu monissa taioissa ja kaunis sisustuselementti seinällä.
Harva on tavannut yksisarvista itse, joten kertomusten todenperäisyyttä on vaikea sanoa. Kaikesta huolimatta yksisarviset asuvat metsissä, yleensä lähellä vesiputouksia tai henkeäsalpaavia kukkaniittyjä - lähes jokainen paikka, joka punaverisen silmiin näyttää maagiselta on yksisarvisen asuttama. Yksisarvisilla on voima saada luonto voimaan hyvin.
Yksisarviset elävät yksin, mutta keväisin voi nähdä keväästä huumautuneita sarvipäitä etsimässä itselleen kumppania.
Luonteeltaan yksisarviset ovat hyvin varovaisia eivätkä näyttäydy ihmisille ellei ole esimerkiksi loukkaantunut pahasti joka estää pakenemisen. Yksisarviset eivät ole perusluonteeltaan erityisen aggressiivisia, mutta harva lähtisi ärsyttämään sarvipäätä, joka voisi helposti lävistää sarvellaan kuoliaaksi. Yksisarvisen ainoa heikkous on puhdas hopea. Yksisarviset ovat kasvissyöjiä ja niiden lempiherkut ovat marjat. © Lady Nanook
Pegasos
Usein kimo hevonen suurine sulkasiipine. Pegasokset ovat usein malliltaan vähän raskaampia kuin yksisarviset. Kimo pegasos symboloi vapautta ja usein tämän näkeminen tuottaa onnea kun taas musta pegasos tuo mukanaan kuolemaa. Mustia pegasoksia pidetään myös viikatemiehinä eikä ole harvinaista, että kuollessa saattaa nähdä vilauksen mustasta hevosesta suurine siipineen. Pegasosta ei pysty kesyttämään ja ne elävät mieluusti lähellä merta sekä paikkoja, joissa usein myrskyää. On sanottu, että ne saavat voimansa myrskystä.
Mustat kuolemantuojat tunnistaa usein kahleista, jotka kuoleva sekä tämän ympärillä olevat pystyvät kuulemaan ja täten tietämään, että aika on tullut. Mustat pegasokset ovat yleensä rauhallisempia mitä kimot, jotka tunnetaan ehkä parhaiten siitä villistä kesyttämättömästä luonteesta. Pegasos jättää auttajilleen sulan, joka on hyvin vahva esine esimerkiksi taikuudessa sekä se tuo onnea. Pegasoksen heikkous on puhdas hopea. © Lady Nanook
Aarnikotka
Kotkan pää, siivet ja jalat etujalkoina sekä leijonan vartalo, takajalat ja häntä. Uros aarnikotkan pää on usein valkoinen kuten valkopäämerikotkalla, kun taas naaras on kokoruskea kuten maakotka. Siivet ovat hyvin massiiviset ja jos aarnikotkan näkee taivaalla liitelemässä niin ei tästä voi erehtyä. Ne elävät usein luolissa korkealla, eivätkä mieluusti laskeudu esimerkiksi maankamaralle. Aarnikotkien kesyttäminen on lähes mahdotonta.
Aarnikotkat ovat hyvin aggressiivisia ja hyökkäävät aikailematta esimerkiksi kyliin ruuan toivossa. Ne symboloivat rohkeutta ja ovat usean sotilaan mielessä antamassa voimaa, vaikka todellisuudessa aarnikotkat ovat pelkkiä petoeläimiä, joiden heikkous on puhdas hopea. Aarnikotkien lempiruoka on ehdottomasti hevosenliha ja niillä on usein tapana leikkiä ruuallaan, joten kuolema on usein hidas ja tuskainen. © Lady Nanook
Hevoskotka
Hevoskotkalla on kotkan pää ja siivet, mutta hevosen ruumis. Hevoskotka on risteytys aarnikotkasta ja nuoresta tammasta - se symboloi rakkautta ja on osoitus mahdottomasta. Hevoskotka ei kykene lisääntymään ja niitä on vain muutama. Hevoskotka on kuitenkin helpompi kesyttää mitä aarnikotka. On epäselvää, että miten on kyetty risteyttämään hevoskotka ja hevonen, koska aarnikotkien suuri herkku on hevosenliha.
Hevoskotkat ovat haluttuja ratsuja niiden harvinaisuuden takia, mutta harva on todistetusti kesyttänyt hevoskotkan saati ratsastanut sillä. Hevoskotkat ovat lihansyöjiä ja niiden metsästyksen seuraaminen on kaunis näky, koska ne syöksyvät aivan kuten kotkatkin. Hevoskotkan kykenee tappamaan millä tahansa aseella, jos vain osuu sydämeen. © Lady Nanook
Kelpie
Soilla asuva kelpie on musta hevonen, jonka jouhet tuovat mieleen levän. Kelpiellä on pitkä harja, jaloissa pienet tupsut ja silmät valkoiset. Kelpien ympärillä on yleensä valkeita perhosia. Kelpie houkuttelee luokseen yleensä eksyneitä ihmisiä, lähinnä lapsia jotka sitten kuljettaa selässään veteen. Kelpie ei ole pahanhenki tai ilkeä, mutta harva haluaa tehdä lähempää tuttavuutta. Kelpie huolehtii suon hyvinvoinnista ja pitää sen elinvoimaisena. © Lady Nanook
Seireeni
Kuvankauniita naisia, joiden laulu on kuin jumalten kutsu eikä sitä kykene vastustamaan. Naisilla on kuitenkin vain puolet vartalosta ihmisen, jalat ovat korvattu pyrstöllä. Seireenit elävät lähinnä merellä, mutta osa on mukautunut Kalzanethin saareen ja täten elävät esimerkiksi joissa. Seireenit, jotka ovat lähteneet pois mereltä eivät houkuttele täten merimiehiä vaan tavan ihmisiä. Matkamiehiä ja kulkureita. Seireenit eivät ole ikinä yksin, vaan mukana on usein kaksi tai kolme muutakin. He mieluusti leikkivät ruuallaan. Seireenin pystyy tappamaan hopealla tai tulella. © Lady Nanook
Haltia
Haltiat ovat ympäri Kalzanethia erilaisia ulkonäöltään. Pohjoisessa ne ovat sotureita lihaksikkaine vartaloineen. Jos sellaiseen törmää ei usein halua jäädä juttusille. Idässä ja lännessä haltiat ovat varsin kauniita hoikkine vartaloineen ja kauniit kasvot iloisuutta hehkuen. Etelässä, täällä Hankalassa varsinkin, haltiat ovat enimmäkseen pieniä olentoja, jotka piileskelevät metsissä. Niistä voi nähdä hehkuvia vilauksia hämärällä liikkuessa, mutta muuten ne pysyttelevät piilossa. Jossakin päin Hankalaa on myös nähty Warringtonista kulkeutuneita kaunokaisia, mutta sotureita Northburysta ei ole nähty.
Haltiat tarkoittavat aina hyvää jos niiden turvallisuutta ei uhata. Pienet keijumaiset olennot saattavat jättää leirin eteen kukkasia ihan vain hyväntahtoisuuttaan. Haltiat ovat myös tosi hyviä taistelemaan, eikä niitä kovin helposti saa tapettua. Kaikkien haltioiden heikkous on oma puoliso. Jos haltian puolisoa uhataan, hän on valmis vaikka tappamaan itsensä pelastaakseen kumppaninsa. © Lady Nanook
Henget
Etenkin rahvas ja vanha kansa uskoo henkiin. Henget eivät ole varsinaisesti olentoja, vaikka joku on väittänyt nähneensä epäselvää tihentynyttä usvaa ja joskus jopa hohtavn jotain väriä. Henget edustavat eri elementtejä. Tunnetuin ja pelätyin on tulenhenki Fiametta, josta sanotaan etää villiintyessään se on tappava. Hallittuna ja hyvätahtoisena Fiametta taas on puhdistava ja parantava voima. Fiametta on ainoa henki jota kaikki pelkäävät ja tietävät. Koska se on helpoiten leviävä ja tappava.
Kalastajat uskovat vedenhenkiin, jotka asuvat syvänteissä. Ja uhraavat myös tuulenhengelle. Kun myrskyää niin uskotaan veden ja tuulehengen riitelevän tai juhlivan vain railakkaasti. Maanviljelijöille maanhenget puolestaan ovat tärkeimmät ja he toivot hengiltä hyvää satoa ja hallatonta kevättä. © Lady Secilia