|
Post by Lyonell on Apr 23, 2021 23:20:59 GMT
ℭ𝔩𝔞𝔯𝔢𝔫𝔟𝔩𝔞𝔡 "BAtti" ✧ Varustekaappi ✧ Oppipoika ⤞ Ambrosius ✧ Ritari ⤞ JAran |
|
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:40:24 GMT
28.01.2019 Tutustumista Clarenbaldiin ja linnan tiluksiin (506 sanaa) kirjoittanut oppipoika Sir Ambrosius
Kävelen Linnatietä pitkin kohti linnaa. Olin käynyt kylässä hakemassa leipää itselleni ja omenan Clarenbaldille. Livahdan portin kulkuovesta linnanpihalle auringon paistaessa. Jatkan tallustelua orilaitumelle, josta yritän löytää ratsuni hyvin monen samannäköisen hevosen joukosta. Totean hetken aikaa pällisteltyäni, että en tule löytämään oikeaa hevosta iltaan mennessä.
Palaan takaisin linnanpihalle ja menen kurkkaamaan tallista löytyisikö sieltä joku kokeneempi, joka voisi tulla näyttämään oikean hevosen. Löydänkin Lady Roxana Belaran puunaamassa varusteita. Kysyn ujosti: “Olen uusi oppipoika ja mun ratsu on Clarenbald, mutta en löydä sitä tuolta laumasta. Niin oisko mitenkään mahdollista, että tulisit näyttämään oikean hevosen, Lady Roxana?” “Ilman muuta, tavallaan kaipasin jo jotain muuta tekemistä, kuin varusteiden puunaamista”,vastaa Lady Roxana naurahtaen. “Näiden kaikkien mustien erottaminen saattaa tuntua alkuun hankalalta, mutta kyllä ne sit lopulta oppii erottamaan”, Lady Roxana jutustelee samalla kun kävelemme takaisin orilaitumelle. En oikeastaan edes keskity siihen mitä Lady puhuu ihastellessani miljöötä. Lunta, metsää, hevosia, auringon paistetta ja kevyt tuulenvire, mitä muuta voisi toivoa täydelliseltä iltapäivältä.
“Sä voit odottaa tässä niin käyn hakemassa Clarenbaldin”,Lady Roxana huikkaa pujottautuessaan portin ali. Seuraan katseellani Ladyn kulkua lauman sisälle ja sieltä pois, nyt tosin mukanaan lempeän näköinen hevonen. “Kas siinä, se saattaa alkuun olla aika kärttynen, kun ei tunne sua, mutta sit kun se alkaa luottaa suhun ei löydy Clarenbaldia kiltimpää hevosta” ,Lady sanoo ojentaessaan hevosen riimunnarun minulle. “Onko mun nyt ihan varmasti turvallista taluttaa tätä?” minä kysyn, “ olen nimittäin kuullut huhuja, että tää ei luota ollenkaan tuntemattomiin.” “Mä en näe mitään syytä miks sä et vois taluttaa sitä, kun mä olen läsnä”, vastaa Lady Roxana hieman kärttyisen kuuloisesti, “ reippaasti nyt vain tallia kohti, ei tähän voi koko päiväksi jäädä lorvimaan.”
Maiskautan vähän huuliani ja lähden kävelemään Clarenbald rinnallani. Ori katselee minua vähän epäluuloisesti, mutta ilmeisesti toteaa lopulta että tuntemattomasta ihmisolennosta ei voi olla vaaraa, kun kerta Lady Roxanakin on mukana. Talutan Clarenbaldin talliin orin omaan pilttuuseen ja suuntaan varustehuoneeseen. Avatessani huoneen oven suuni aukesi hämmästyksestä, nimikoidut puiset arkut, jotka näyttävät upouusilta ja seinällinen kiiltäviä satuloita. Tuijottelen hetken näkymää ennenkuin alan etsimään Clarenbaldin varustearkkua. Löydän sen nurkan läheltä ja nappaan sen syliini. Lady Roxana on ilmeisesti mennyt opastamaan muita oppipoikia. Avaan arkun ja löydän päällimmäisenä suan. Alan harjaamaan Clarenbaldia kevyesti samalla leperrellen. Clarenbald vaikuttaa epäluuloiselta, mutta jatkan harjaamista rohkeasti. Katson vielä Clarenbaldin kaviot, jonka jälkeen annan orille omenan ja taputan vähän. Vien puuarkun takaisin varustehuoneeseen ja kääntyessäni huomaan ritarin seisovan edessäni.
“Olet varmaan Ambrosius”, sanoo ritari,”minä olen Sir Artheur ja olen Clarenbaldin ritari, joka tarkoittaa sitä, että toimin sinun ohjaajana.” Nyökkään ritarille ja huitaisen Clarenbaldin pilttuun suuntaan kertoessani mitä olen orin kanssa tehnyt. “Hyvä, Clarenbald voikin varmaan mennä takaisin laitumelle”, Sir Artheur vastaa,”sinä voit viedä sen ja tulla takaisin puhdistamaan orin varusteet.” Sir Artheur marssii pois paikalta ja minä jään orpona seisomaan. Kerään ajatukseni ja menen takaisin Clarenbaldin luo. Kiinnitän riimunnarun ja lähden taluttamaan oria takaisin laitumelle. Päästän Clarenbaldin irti portista päästyämme ja ori lähtee komeasti ravaamaan laumaansa kohti.
Päästyäni takaisin talliin haen satulan, suitset ja saippuaa. Istahdan penkille ja aloitan varusteiden puhtaaksi hinkkaamisen. Siinä ei kestä kauaa, joten pääsen lähtemään takaisin kylään, jossa tällä hetkellä asustelen.
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:40:59 GMT
01.02.2019 Seikkailua metsässä (96 sanaa) kirjoittanut oppipoika Sir Ambrosius
Hoidettuani Clarenbaldin pilttuun puhdistuksen, pääsin itse hevosen kanssa seikkailemaan. Päätin hakea orin laitumelta ja lähteä sen kanssa metsään seikkailemaan maasta käsin. Harjaisin Clarenbaldin sitten lenkin jälkeen.
Löydän orin tällä kertaa laitumelta helpommin. Saan sen myös helposti kiinni. Päätän lähteä katselemaan maastoja laitumien takaa. Annan Clarenbaldin päättää suurimmaksi osaksi mihin menemme ja hetken seikkailtua päädymme harjoituskentälle, jossa on selkeästi menossa jonkun toisen oppipojan harjoitukset. Päätän olla häiritsemättä niitä ja suuntaan takaisin tallille.
Tallissa harjaan Clarenbaldin pikaisesti, jonka jälkeen vien sen takaisin laitumelle. Sieltä suuntaan linnaan syömään, olen kuullut nimittäin huhuja että siellä on hyvää ruokaa.
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:41:32 GMT
05.02.2019 Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä (605 sanaa) kirjoittanut oppipoika Sir Ambrosius
Jos Sir Artheurin oppipoikana olo jotain vaatii, se on kärsivällisyyttä. Ihmettelen miten olen näinkin kärsivällisestä jaksanut puhdistaa Clarenbaldin harjat, loimet, kuolaimet, satulan, suitset, riimun ja turnajaisvarusteet ja tämän päälle Sir Artheurin haarniskakin piti puhdistaa, kun ritari oli ystävälisesti käynyt rämpimässä ojassa. Sir Artheur kuitenkin antoi tästä palkinnoksi ensimmäisen ratsastustuntini.
“Olen hakenut jo Clarenbaldin sisälle, joten harjaa se pikaisesti ja varusta. Tapaamme viidentoista minuutin päästä harjoittelupaikassa”, Sir Artheur käskyttää nopeasti ja suuntaa ilmeisimmin valmistelemaan tuntia. “Jaahas, mitäköhän tästäkin tulee”, mutisen hakiessani orille varusteita. Alan sukimaan Clarenbaldin karvaa, joka kiiltää sen ansiosta, että olen hinkannut sitä yhtä paljon kuin orin varusteita. Nostan satulan selkään ja kiinnitän vyön. En voi muuta, kuin ihailla käsieni tulosta, kuinka kauniisti olenkaan putsannut satulan. Satulavaljaiden kohdalla mietin tarvitaanko niitä, mutta pistän ne kun kerran orin varustearkusta ne löytyy. Pujotan kuolaimet vielä suuhun ja kiinnitän remmit ja eikun menoksi!
Kiristän vyötä päästyäni tallista kirpeään pakkasilmaan. Laitan jalan jalustimeen ja heilautan itseni Clarenbaldin selkään. Ori kääntelee korviaan kohti minua, kun mietin mihin suuntaamme. Löydän oikean polun ja ohjaan Clarenbaldin sitä kohti. Hetken aikaa polkua kuljettuamme näen oikealla avautuvan kentän, jonka keskellä Sir Artheur seisoo. “Jo oli aikakin, olen odottanut ainakin kaksi minuuttia täällä”, Sir Artheur huutaa. “Anteeksi, oli vaikeuksia löytää oikea tienhaara”, vastaan ohjatessani Clarenbaldin kiertämään kenttää.
“Ota ohjat käteen ja lähde raviin. Saattaa olla, että orilta löytyy hieman enemmän liikettä kuin työhevosilta”, Sir Artheur sanoo. Kerään ohjia ja napautan pohkeilla. Clarenbald siirtyy raviin, joka onkin astetta pompottavampaa. Istun selässä, kuin perunasäkki, josta saankin kuulla Artheurilta hyvin pian. “Älä könötä siellä kuin mikäkin perunasäkki. Vatsalihakset käyttöön ja herran jumala pidätä sitä hevosta, sehän on kuin mikäkin rahvaiden valjakkohevonen”, Sir Artheur huokaisee kentän keskeltä. Napakoitan keskivartaloni ja vedän vähän ohjista. Clarenbaldin kaula menee kaarelle ja se kokoaa raviaan. “No, ei sitä nyt noin paljon tarvinnut koota, mutta jos saat sen pysymään tossa ravissa niin okei”, Artheur huudahtaa, “vaihda suunta ja ravaa toiseen suuntaan”. Napautan vasemmalla pohkeella, jonka ansiosta Clarenbald kääntyy kentän poikki ja vaihtaa suuntaa. Ravaan hetken vasemmassa kierroksessa, kunnes kuulen Sir Artheurin käskyn nostaa laukka. Heilautan ulkopohkeeni satulavyön taakse ja Clarenbald nostaa suuren keinuvan laukan. “Hyvä, pidä toi laukka ja vaihda suuntaa lävistäjällä. Lävistäjän keskellä vaihdat laukan siten että otat pidätteen ja nostat oikean laukan laukatessasi edeleen vasenta laukkaa”, Sir Artheur sanoo. Lähden kulman jälkeen lävistäjälle, jonka keskellä vaihdan laukkaa. Clarenbald tekee siistin laukanvaihdon, josta tietysti kehun oria. “Jes, tee sama uudestaan, sen jälkeen voit ravata hetken ja käydä sitten kävelemässä jonkun lyhyen metsälenkin”, Artheur kehuu, joka sinänsä on yllättävää. Lähden taas kulmasta lävistäjälle ja vaihdan taas laukan. Clarenbald tuntuu oikein koreilevan, päästessään näyttämään mitä se osaa. Siirrän orin raviin ja herra tuntuu leijailevan ilmassa. “Jaahas, sä saitkin siitä ton kouluhevos moodin esiin. Tota se tekee aina, kun se on tyytyväinen ratsastajaan”, Sir Artheur kehuu. Olen ylpeä itsestäni siirtäessäni orin käyntiin. Taputan Clarenbaldia kaulaan ja lähdemme metsään kävelylle, ratsastaja hymyssä suin ja hevonen tyytyväisesti pärskien.
Oltuamme hetken metsässä harhailemassa, palaamme linnalle, jossa laskeudun hevosen selästä pois ja talutan sen talliin. Otan varusteet pois ja jätän ne alkuun käytävälle. Hevonenhan pitää aina hoitaa ensin. Suin Clarenbaldin karvan suoraan ja heitän sille villaloimen päälle. Käyn hakemassa vähän heinää pilttuuseen, jossa ori saa kuivatella hetken. Nappaan raskaan satulan syliini ja suitset käteen ja marssin varustehuoneeseen. Ripustan suitset koukkuun, nostan satulan telineeseen ja satulavaljaat jätän satulan päälle. Haen satulasaippuan ja vettä ja alan puhdistamaan varusteita. Puhdistan varusteet huolellisesti, jonka jälkeen menen hoitamaan orin takaisin laitumelle. Otan loimen pois, kiinnitän riimunnarun ja lähden taluttamaan oria takaisin laitumelle. Päästän orin irti ja lähden lampsimaan takaisin talliin, jossa pitää vielä hoitaa loput tavarat oikeille paikoille. Siinä ei onneksi kestä kauaa. Tallissa vien vain varustearkun satulahuoneeseen, puhdistan pilttuun ja lisään vettä juomakippoon.
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:42:16 GMT
08.02.2019 Velhon kohtaaminen ja hevosen kiukkupäivä (955 sanaa) kirjoittanut oppipoika Sir Ambrosius
Lähtiessäni kotoa, päätin ottaa jousen mukaan. Ehkä Sir Artheur antaisi luvan kokeilla ampumista hevosen selästä. Jousi on isän valmistama, jolla on metsästetty monen päivän ravinto. Itse olen vähän parannellut sitä, joten nykyään se sopii kuin nenä päähän. Talliin pääsen astetta myöhempään, kuin olin odottanut jäätyäni kylään pyörimään. Noh, eikun Sir Artheuria etsimään. Juostuani puoli tuntia ympäri linnan tiluksia kuin päätön kana löydän herran turnajaisareenalta huutamassa tuntilaisille, jotka harjoittelevat joustausta. Kipitän areenan keskellä kysymään, “Sir Artheur, ajattelin kokeilla ampumista Clarenbaldin selästä. Luultavasti vain käynnistä ja ravista. Sopiiko se?” “En näe syytä sanoa ei tälle idealle, näiden tuntilaisten kanssa on ihan tarpeeksi tekemistä. Voitko kuitenkin tulla käymään Clarenbaldin kanssa tänne areenalle ennen, kuin menet harjoittelemaan?” Sir Artheur vastaa. “Toki, siinä saattaa kyllä kestää vähän aikaa”, naurahdan lähtiessäni pilttuutalliin. “Oih! Anteeksi en huomannut sua”, sanoo tuiman näköinen nainen törmätessään minuun. “Taidat olla uusi. Mä oon Karma” “Joo, mä oon nähnyt sut aiemminkin täällä. Eikös sun hevonen oo se kiva harmaa?” kysyn, “ai niin, mun nimi on Ambrosius.” “Jaa Kidrim, joo se on mun”, Lady Karma vastaa, “ sori, mun pitää mennä. Moikka!” Ehdin olla tuskin hetkeäkään yksin, kun kuulen pieniä tirskahduksia takaani. Käännyn ympäri ja näen linnan velhon.
“Mitäs poika? Ootko ajatellut mitään oikeaa ammattia, koska miekan heiluttelulla et kyllä saa mitään aikaiseksi?” Sirandras naljailee. “Kokeillaan tätä nyt alkuun”, vastaan hieman pelokkaasti. “Suosittelen myös hankkimaan vaimon. Siitä on hyötyä elämässä. Itse en sellaiseen alennu, mutta tommonen vaaleaverikkö kyllä löytää mistä tahansa naisen”, Sirandras jatkaa. En tiedä miten velhon puheisiin kuuluisi suhtautua, joten heiluttelen käsilläni ympäriinsä ja sepitän kuinka on vähän kiire ja hevonenkin pitäisi hoitaa. “Ymmärän, onhan se nyt kiireistä olla Sir Artheurin käskytettävänä. Olisiko kuitenkin mahdollista saada sinulta hiustuppoa? Tarvitsisin sitä liemeen, jota valmistan. Sen avulla minusta tulee maailman vahvin olento, jos se nyt onnistuu”, Sirandras höpöttää. Nykäisen hiuksiani ja ojennan hiustupon velholle. “Onnea liemen valmistukseen!” huikkaan velhon loikkiessa pois. “Jos nyt vaikka pääsisi asiaankin”, mutisen lähtiessäni hakemaan Clarenbaldia.
Vihellän laitumelle päästyäni ja puolet lauman hevosista nostaa päänsä, mutta Clarenbald päättäväisesti pitää itsensä pois näkökentästäni. “Clarenbald, tuus nyt!” huudan. Ori nostaa päätän vähän ja lähtee kävelemään hitaasti pois päin minusta. “Aha, jollain taitaa olla huono päivä”, naurahdan kävellessäni Clarenbaldin perään. Päästessäni herran luokse ori luimistaa korviaan, mutta tyytyy kohtaloonsa ja antaa minun pistää riimun päähän. Tallustelen porttia kohti, mutta hevonen päättää seistä paikallaan. “Mennään nyt. Ei tehdä tänään mitään rankkaa. Jos sä nyt vaan tulisit”, maanittelen oria. Clarenbald potkaisee taaksepäin ja lähtee hyvin hitaasti mukaani. “No niin, eihän se nyt ollut niin vaikeaa”, sanon hymyillen orille.
Tällä kertaa päätän hoitaa orin raikkaassa talvi-ilmassa tallin ulkopuolella. Kiinnitän orin löysällä vetosolmulla ja haen herran varusteet. Alan harjaamaan Clarenbaldia rennosti, mutta huomaan että tänään tarvitsee olla terävämpi, kun ori yrittää potkia jokaisella harjan vedolla. “Clarenbald!” murahdan ja nykäisen riimunnarusta orin jatkaessa pelleilyä. Letitän hevosen harjan vikkelästi, ollen iloinen taidosta minkä olen oppinut pikkusisarusten ansiosta. Heilautan satulan orin selkään, josta Clarenbald ei ole yhtään iloinen. Saan komentaa jo vähän suuremmin. Pujotan riimun kaulalle ja laitan suitset päähän. Kiinnitän nuoliviinen ja laitan jousen selkään.
Hyppään Clarenbaldin satulaan ja irroitan riimun selästä käsin. Ori steppailee hermostuneesti paikallaan. Napautan hieman pohkeilla, jotka Clarenbald tulkitsee käskynä siirtyä raviin. Hymähdän hieman, mutta annan ratsun ravata turnajaiskentälle. Saamme seisoa hetken aikaa areenan reunalla ennen kuin Sir Artheur huomaa meidät. “Ja taas kesti kyllä niin kauan”, Artheur valittelee. “Linnan rakas velho tuli kyselemään hiustuppoa ja Clarenbaldilla on huono päivä. Mitä asiaa sulla oli?” vastaan huokaillen. “No sitä vaan, että oothan varovainen. Minulla on jo tarpeeksi huonoja kokemuksia, kun oppipojat pelleilee aseitten kanssa”, Sir Artheur sanoo. “Ei sulla meistä pitäis olla huolta”, vastaan. “Ai niin, voitko tuoda Clarenbaldin mulle teidän treenin jälkeen? Haluisin kokeilla miten se toimii pitkästä aikaa”, Sir Artheur pyytää. “Okei, sähän pysyt tässä areenalla”, kysyn ja näen kun Artheur nyökkää. Käännän Clarenbaldin ja suuntaan Lumottuun Metsään. Käyn ensin purkamassa orin kiukku-energioita, jonka tehtyä voisin harjoitella ampumista. Löydän lumipeitteisen polun hetken aikaa tarvottuamme metsässä. Nostan laukan ja kannustan Clarenbaldin reippaaseen laukkaan. Puut kaartuvat yllemme niin, että taivasta tuskin näkyy. Lumi narskuu Clarenbaldin takovien kavioiden alla. Näen edessäni pienen tukin. Päätän olla pysäyttämättä Clarenbaldia vaikka ori hidastaakin. Napautan pohkeet kiinni ja Clarenbald ponnistaa esteen yli helposti. Esteen hyppääminen aiheuttaa kuitenkin suuria vihanpurkauksia pukkien ja ryöstämisen muodossa. Nauran selässä ja annan orin tehdä mitä haluaa.
Alkaessani hidastaa oria vieressämme olevasta puusta tippuu tykkylunta, jota Clarenbald tietysti pelästyy. Saan tuta vielä yhdet rodeot ennen kuin pääsen hidastamaan orin raviin. Herra ravaa sieraimet auki pöristen. “Tätä puolta kovin moni ei varmaan ole nähnyt. Vai mitä”, kysäisen Clarenbaldilta. Ori vastaa pukilla ja lähtee laukkaamaan uudestaan. “Ilmeisesti alat luottamaan jo paremmin. Alussa et varmaan olisi päästänyt minua satulaan asti”, puhelen hevoselle. Hidastan Clarenbaldin taas kerran raviin orin laukattua hetken. Taputan uljaan orin kaulaa ja hidastan käyntiin. Otan suunnan harjoitusalueelle.
Hyppään Clarenbaldin selästä pois ja sidon sen puuhun hetkeksi aikaa käydessäni pystyttämässä pari maalia. Heilautan itseni takaisin selkään ja ohjaan orin tutustumaan tauluihin. Aloitan käynnissä, kävelen taulujen edestä ja ammun samalla. Ensimmäisellä kierroksella melkein kaikki nuolet osuu tauluun ja puolet keskirinkulan läheisyyteen. Käyn hakemassa nuolet ja lähestyn uudestaan tällä kertaa ravissa. Ammun nuolet nopeaan tahtiin ja totean, että yksikään ei ole maassa. Pari osui jopa häränsilmään. Ollessani tyytyväinen aikaisempien kierrosten tuloksiin päätän kokeilla laukassa. Nostan laukan ja ammun nuolet kohti taulua. Tälläkin kertaa kaikki osuvat tauluun, tosin kauemmas keskiötä kuin ravissa. Rapsuttelen Clarenbaldin säkää ja annan sen ravata pidemmällä ohjalla.
Siirrän orin käyntiin ja lähdemme kävelemään turnajaisareenalle. Sir Artheur istuu katsomossa ilmeisesti pitämässä taukoa. “Olisin nyt valmis!” huikkaan Artheurille. Hän nousee seisomaan ja lähtee kävelemään väsyneen näköisesti luoksemme. Hän nappaa ohjista ja hyppään alas. “Tarvitseeko mun tehdä enää mitään?” kysyn. “Ei päivällä, jos illalla tulisit auttamaan hevosten sisäänotossa, niin olisi mukavaa”, Sir Artheur vastaa ja heilauttaa itsensä Clarenbaldin selkään. Ori luimii hetken kunnes rauhoittuu. “Hei hei, nähdään illalla!” huudan Artheurilla ja lähden kävelemään kotia kohti.
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:42:49 GMT
12.02.2019 Vieraita kotopuolesta (563 sanaa) kirjoittanut Sir Ambrosius
Tänään olisi vuoro Clarenbaldin juoksutukselle. Turha piinata hevosta joka kerta ratsastuksella, kun hevonen kuitenkin aina tekee hienosti. Ulkona on hyytävän kylmä hakiessani Clarenbaldia. Sormissa ei ole tuntoa ja posket on aivan punaiset, mutta jos ritariksi haluaa pitää vähän kärsiä.
Vislaan terävästi ja näen Clarenbaldin nostavan päänsä. Vihellän uudestaan ja ori lähtee kävelemään luokseni. “Alat ilmeisesti luottamaan minuun”, juttelen pistäessäni riimua Clarenbaldin päähän. Ori lähtee kävelemään reippaasti portille nykäisten minut mukaansa. Valitettavasti tasapainoni ei toimi ja kaadun lumeen. Clarenbald pysähtyy tuijottamaan ja hörisee ikään kuin kysyen, “Miten sinä sinne jouduit?” Nousen ylös pudistellen vaatteita lumesta samalla näkien naisen nojaavan porttiin. “Ambrosius! Kävikö nolosti?” kuulen naisen huutavan ja vastaan,” Sitä voit miettiä”. Tunnistan naisen oitis, Aqvilina, ystävä kotopuolesta. “Mitä sinä täällä teet?” kysyn naiselta. “Tulin moikkaamaan sinua. Tietysti, mitä sinä kuvittelit”, Aqvilina vastaa huvittuneesti. “Tää saattaa olla aika kärttynen vieraille”, kerroin Clarenbaldista ja lähdimme kävelemään kohti porttia tällä kertaa paremmalla menestyksellä. Läppään käsiäni Aqvilinan kanssa ja hän tulee kävelemään vierelleni. Clarenbald luimistelee tuimasti ystävääni kohtaan, mutta päätän suhtautua orin käytökseen huumorilla.
Talliin päästyämme päätän orjuuttaa hieman ystävääni, joten laitan hänet hakemaa Clarenbaldin tavarat. Sillä välin katson hevosen yleiskunnon ja onko sillä tarpeeksi vettä. Huomaan vesiämpärin olevan melkein tyhjillään, joten kun Aqvilina saapuu aikaisemmasta tehtävästä orjuutan hänet hakemaan vettä. “Mitä kiviä täällä on?” Aqvilina valittaa raahatessaan Clarenbaldin varustearkkua. “Sinä olet vain heikko. Katso, mä pystyn ihan helposti nostamaan tän”, sanon närkästyneelle Aqvilinalle, “Ja kun nyt oot päässyt tähän orjuuteen makunn voisit hakea Clarenbaldille vettä”. Aqvilina lähtee marssien tallista, kun taas itse alan harjaamaan Clarenbaldia. Ori nuokkuu tyytyväisenä ja itselläkin on rentoutunut olo. Tämä rauhallinen ilmapiiri kuitenkin rikkoutuu, kun Aqvilina tulee vesiämpäri mukanaan. “Täällä vesi on varmasti painavampaa kuin kotona”, Aqvilina taas valittaa. “Älä valita vaan vahvista lihaksias”, sanon nauraen tytölle, joka huokailee vieressäni.
En Clarenbaldia tänään kummemmin hoida, joten harjattuani sen napsautan liinan riimuun kiinni ja suuntaamme läheiselle pellolle, joka on lumen peittämä. Clarenbald jää alkuun ihmettelemään pellon reunaan, mutta kun itse rämmin lumessa päättää herra seurata. Clarenbald ei selkeästikään ole innoissaan lumisessa pellossa juoksemisesta. “Ambrosius, oikeesti, oletko tosissasi. Minunko pitäisi tulla rämpimään johonkin pellolle”, Aqvilina kiljuu pellon laidalta. “No, ei sun pakko ole, mutta jos haluat nauttia mun laadukkaasta seurasta kannattais tulla tänne ja vähän äkkiä”, vastaan silmiä pyöräytellen. Aqvilina aloittaa hitaan vaeltamisen luoksemme. Itse hoputan Clarenbaldin raviin ja ori alkaakin ravaamaan komeaa ravia joutuessaan nostelemaan jalkojaan. Maiskautan vähän, jotta Clarenbald siirtyy laukkaan. Orin lapsellinen puoli ottaa vallan ja herra esittää kaikenmoisia liikkeitä. Rauhoittelen orin käyntiin ja vaihdan suuntaa. Ori lähtee itsenäisesti raviin ja käskystäni siirtyy laukkaan. Tähän suuntaan Clarenbald laukkaa kaunistii ilman pukkeja. Siirrän orin raviin ja Clarenbald venyttääkin kaulaansa eteen-alas. Hidastan orin käyntiin ja lähdemme kävelemään takaisin linnalle. “Sähän oot ihan kunnon hevosmies”, kuulen Aqvilinan sanovan. “Tarpeeksi kauan kun on Artheurin rääkissä, niin kenestä tahansa tulee kunnon hevosten käsittelijä”, vastaan samalla kysyen,”aiotko jäädä kauaksikin aikaa tänne?” “Joo, mä sain kylästä töitä, oon leipurin apulainen”, Aqvilina vastaa innosta hihkuen. “Kiva, tullaan sitten varmaan näkemään useammin”, sanon. “Joo, mun pitääkin mennä, työt alkaa”, Aqvilina huudahtaa ja lähtee juoksemaan. Hän ilmeisesti oli unohtanut ajan kulun. Katson Clarenbaldia, joka luimii edelleenkin vaikka Aqvilina lähti. “Yritä hevonen nyt kestää”, sanon Clarenbaldille jatkaessamme matkaa linnalle.
Laitan Clarenbaldin laitumelle ja matkaan itsekseni linnaan. Laitan tavarat paikoilleen, jonka jälkeen alan puhdistamaan varusteita. Puhdistan myös Clarenbaldin pilttuun, Artheurin haarniskan ja oman haarniskani. Olen tyytyväinen mitä olen saanut aikaan päivän aikana, joten menen linnaan syömään, jonka jälkeen tulen auttamaan vielä Sir Artheuria.
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:46:17 GMT
14.02.2019 Sydämentykytyksiä ja Artheurin käskytystä (329 sanaa) kirjoittanut Sir Ambrosius
Vuorilla kävellessäni näen suuren lohikäärmeen, joka jokaisella siiven leyhäytyksellä aiheuttaa tuulenvirin solaan. Lohikäärme on metsästämässä ruokaa, koska näen sen sylkevän tulta, sukeltavan lähelle maan pintaa ja nousevan suussaan kuollut peura. Mietin että minäkin voisin joutua lohikäärmeen ruuaksi, joten jatkan matkaa lauleskellen siinä toivossa että se karkottaa kaikki elävät olennot lähistöltäni. Pääsen lopulta linnalle turvallisesti vaikka sydän vähän tykyttääkin. Olin tänään luvannut auttaa Artheuria aamutallissa. “Huomenta Ambrosius! Oon ehtinyt heittää muutaman hevosen jo ulos. Mä otan Walacin niin ota sä vaikka Helka, se ei mikään kovin vaikea”, Sir Artheur käskyttää taistellessaan kiukkuisen tamman kanssa, “meitä on vaan kaksi niin sä saat viedä Cobuksen, Falkon, Helmin, Felicianan, Morten, Rosien, Teuntjen, Wineten, Duken, Oweyn, Clarenbaldin, Tuikun, Forlornin ja Maucolynin.” “Selvä, pitääkö mun huomioida jotain?”kysyn. “Cobuksen ja Falkon, Helmin ja Felicianan, Morten ja Teuntjen, Rosien ja Tuikun voi viedä yhdessä, muut erikseen”, Artheur vastaa. Lähden siis hakemaan Cobusta ja Falkoa. Löydän ensimmäisenä Falkon, joka hörisee rapsuttaessani sen kaulaa. Lähden etsimään Cobusta Falko toisessa kädessäni. Cobus kuopii löytäessäni sen pilttuustaan. Herra ilmeisesti haluaisi ulos, joten kiinnitän riimun ja lähden hevosten kanssa kohti laidunta. Päästän ensimmäisen parin irti ja ne lähtevät pukitellen ympäri laidunta. Katson niiden menoa nauraen, kunnes tajuan että vielä on aika monta hevosta hoidettavana. Hoidan kaikki hevoset ulos kahdessakymmenessä minuutissa ja Sir Artheur ihmetteleekin sitä, koska kovin moni ei toimi niin tehokkaasti aamulla. Totean siihen vain, että kaikki eivät olekaan hoitanut maatilaa yksin. “No, aletaas sitten puhdistamaan pilttuita eli jos hevosella ei ole oppipoikaa puhdista pilttuu”, Artheur sanoo ja lähtee tekemään jotain muuta.
Itse reippaana lähden hakemaan talikkoa ja kottikärryjä. Aloitan Clarenbaldin pilttuusta, koska en sitä kuitenkaan jaksaisi puhdistaa enään myöhemmin. Jatkan Walacin pilttuuseen josta siirryn Cobuksen makuusijan puhdistukseen. Lantin pilttuussa ei kauaa nokka tuhise, joten siirryn pikaisesti Rommin pilttuuseen. Samalla mietiskelen, että en ole tammaa nähnyt aikaisemmin. Hevonen on luultavasti Prince Lyonellin uusin hankinta. Pienen mietiskelyn jälkeen on Mireian pilttuun vuoro ja sitten onkin vuorossa loppusuora, johon sisältyy Morenan, Oweynin, Forlornin ja Maucolynin pilttuut. Lakaisen käytävän ja suuntaan linnalle aamupalalle.
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:46:51 GMT
21.02.2019 Tutustumista oppipoikiin (579 sanaa) Kirjoittanut Sir Ambrosius
Näen tallin käytävällä punahiuksisen tytön, jonka vannon nähneeni aikaisemmin. Tyttö kääntyy ja ojentaa kätensä. “Moi, oon Lady Krista. Oon Rasmuksen oppipoika”, tyttö esittäytyy. “Oon Ambrosius, Artheurin käskytettävä ja Clarenbaldin oppipoika”, vastaan Kristalle, “kukas sun käskyttäjä on?” “Sir Lorcan, Lorcan vartioi ikuista liekkiä”, Krista vastaa. Nyökkään ja lähden etsimään Artheuria. Löydän Artheurin kiistelemästä Prince Lyonellin kanssa kovaan ääneen, joten päätän jättää heidät rauhaan ja hipsin hakemaan Clarenbaldia. Ori seisoo laitumen portilla nahistellen luultavasti Forlornin kanssa. Jään seuraamaan hevosten leikkiä. Lumi pöllyää, hännät viuhuu ja hampaat kalahtelee. Lopulta orit pinkaisevat pukitellen kohti laitumen toista päätyä. Vislaan ja Clarenbald pysähtyy tasajalkaa ja lähtee ravaamaan takaisin portille. Rapsutan orin kaulaa antaessani sille omenan. Clarenbald rouskuttaa tyytyväisesti omenaa samalla kun laitan riimua herran päähän. Viima pyörittää lunta tiellä lähtiessämme talliin. Näen Artheurin vihaisena potkimassa lunta tallin edessä. “Ambrosius! Käskin sinun eilen tulla suoraan luoksen, mihin jäit”, Artheur ärähtää. “Näin sinut kiistelemässä Lyonellin kanssa ja päätin olla häiritsemättä, joten menin hakemaan Clarenbaldin”, selitän, johon Artheur murahtaa. “Hoida se hevonen kuntoon, tule sen jälkeen kentälle haluan nähdä sinun ampuvan jousella”, Artheur sanoo ja marssii pois.
Haen Clarenbaldin varusteet ja harjaan hevosen nopeasti läpi. Tänään ei kannattaisi ärsyttää Artheuria lainkaan. Heitän satulan Clarenbaldin selkään ja pujotan suitset päähän. Talutan orin ulos tallista ja nousen sen selkään. Puristan pohkeilla ja Clarenbald lähtee tarmokkaaseen käyntiin. Ei hetkeäkään kun olemme jo harjoitusalueella, jossa näen Artheurin yllättyneenä. “Kerrankin ajoissa, verryttele Clarenbald ja aletaan sitte ampumaan”, Artheur sanoo huomattavasti parempi tuulisemmin kuin aiemmin. Kerään ohjat käteen, jonka Clarenbald tulkitsee eteenpäin vievänä käskynä jota en kuitenkaan tarkoittanut. Saankin ottaa pari pidätettä ennen kuin ori on takaisin käynnissä. Siirrän herran raviin takaisin ja Clarenbald alkaakin ravata tarmokkaasti lumen pöllytessä. Nostan laukan ja laukkaan hetken kenttää ympäri. Alkaessani pidättää Clarenbaldia käyntiin kentälle saapuu Lady Vanamo Falkon kanssa. Katson kysyvästi Artheuria, joka vastaa, “Pyysin Vanamonkin treenaamaan jousen kanssa” Nyökkään hyväksyvästi ja nappaan jousen selästäni. Vanamo ratsastaa luoksemme. “Ootko valmis kisaamaan?” kysyn naiselta. “Nooh, kattoo miten lähtee sujumaan”, Vanamo vastaa välttelelevästi. “Alottakaa käynnissä kaks sarjaa noihin kolmeen tauluun”, Artheur sanoo huitoen samalla alueen toiselle sivulle. Napautan pohkeet Clarenbaldin kylkiin ja ammun ensimmäisen sarjan. Nuolet löytävät tiensä tauluihin lähelle keskusta. Vanamo tulee jälkeeni ja ampuu oman sarjansa. Näin jatkamme kaikki askellajit ja lopulta totean, että Vanamo on parempi ampuja. Arthur lopettaa treenimme aikaiseen mutisten ohi mennen, “Turha teille mitään opettaa, kun osaatte jo”. Ehdotan Vanamolle lenkkiä metsään ja nainen suostuu ehdotukseeni.
Käymme kiertämässä muutamat pellot, jonka jälkeen palaamme tallille. Kiitän Vanamoa tunnista, johon Vanamo vastaa, “No, ei susta kovin paljoa vastusta ollut”. Laskeudun Clarenbaldin selästä ja otan ohjat hevosen kaulalta. Talutan orin talliin, vielä tarkemmin sanottuna herran pilttuuseen. Otan varusteet pois ja kiinnitän Clarenbaldin riimusta pilttuuseen. Vien tavarat varustehuoneeseen, jossa törmään uuteen oppipoikaan. “Moi, oon Lady Secilia”,nainen esittäytyy. “Ite oon Ambrosius”, vastaan vähän kyllästyneesti. Ihmisten kanssa keskustelu saisi jo riittää tältä päivältä. “En ole sua nähnytkään aikaisemmin”, totean Secilialle. “Joo, olin sairastuvalla melko pitkään”, Secilia vastaa. Nyökkään samalla nostellen tavaroita oikeille paikoillen, varusteiden peseminen saisi jäädä seuraavaan päivään. “Kukas sua orjuuttaa?” kysyn naiselta. “Lady Roxana ja Tuikku hevosena, entäs sinä”, Secilia toteaa. “Artheurin orjuutettava ja Clarenbaldin oppipoika”, vastaan lyhyesti. Onnekseni Lady Secilia lähtee ennen kuin ehdin jatkaa keskustelua. Palaan itsekkin tallin puolelle hoitamaan ratsuani. Clarenbald on pienoisessa hiessä, joten haen heinätuppoja ja alan kuivaamaan oria. Saan Clarenbaldin kuivaksi, jonka jälkeen irroitan orin ja talutan sen ulos tallista. Etsin kiven, jonka päältä nousen orin selkään. Ratsastan Clarenbaldin laitumelle, jolle päästyään se menee piehtaroimaan. Palaan takaisin talliin putsaamaan Clarenbaldin pilttuun. Siinä ei kauaa nokka tuhise. Päätänkin lähteä Hankalan torille.
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:47:19 GMT
24.02.2019 Keskiyön retki (186 sanaa) Kirjoittanut Sir Ambrosius
Heräsin keskellä yötä pienestä mökistäni. Täysikuu haittasi unia. Vaihdan kylkeäni ja nukahdan. Herään uudestaan ja päätän, että nyt saa riittää. Nousen ylös ja puen vaatteet. Avaan oven ja lähden marssimaan linnalle. Tiirikoin tallin oven auki ja haen Clarenbaldin varusteet. Hevoset nuokkuvat unessa käytävällä. Menen Clarenbaldin pilttuun luokse ja ori nostaakin päänsä. Suin orin pikaisesti läpi. Pahoittelen tätä keskiöistä ratsastusta. Varustan Clarenbaldin ja talutan sen ulos tallista. [/font]
Heilautan itseni selkään ja napautan pohkeilla. Clarenbald lähtee ravaamaan linnanpihasta kaviot kopsuen. Päästyämme hieman kauemmas linnasta kannustan Clarenbaldin laukkaan. Ori nostaa keinuvan laukan ja laukkaa minkä jaloistaan pääsee. Yö pimenee nopeasti, joten katsahdan taivaalle, jossa näen valtavan lohikäärmeen. Luultavasti sama, jonka olen nähnyt aikaisemminkin. Kokoan Clarenbaldin laukkaa ja alan laulamaan. Yöllä tuntuu laulu sujuvan paremmin, joten annan laulun kaikua metsässä karkottaen kaikki eläimet lähellä. Clarenbald toki pysyy uskollisesti ratsunani. Laukkaamme vielä hetken aikaa vain nauttien lohikäärmeenkin lähdettyä kunnes palaamme talliin. [/font]
Tallista en löydä ketään joka läksyttäisi, mutta Artheur luultavasti kuulee tästä retkestä jotakin kautta. Otan varusteet pois ja heitän Clarenbaldille hieman heinää. Jään linnalle nukkumaan, jotta voin auttaa aamutallissa. Se ainakin osittain korvaa tämän yöllisen retken.
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:47:52 GMT
26.02.2019 Aamun maastolenkit (99 sanaa) Kirjoittanut Sir Ambrosius
Tänään käytiin aamuvarhaiseen maastolenkillä Clarenbaldin kanssa. Aurinko oli vasta nousemassa ja värjäsi taivaan kauniilla väreillä. Clarenbald hörisi tyytyväisenä eikä minullakaan turhaa valittamista ollut. Tilanne kuitenkin muuttui, kun palasimme tallille. Sir Artheur oli päättänyt, että hän oli antanut oppipoikiensa laiskotella ja tilannetta piti muuttaa.
Ei siinä sitten muuta kuin varusteita pesemään. Clarenbaldin kaikki varusteet saivat perusteellisen puhdistuksen aina varustearkun pohjalla olevista tavaroista satulaan. Ei pidä myöskään unohtaa, että sain putsata miekkoja, keihäitä ja kilpiä, joita ei ole käytetty ihan hetkeen. Lopulta tajuan, että tämä on jonkinmoinen rangaistus siitä yöretkestä. En kuitenkaan valita, Artheur olisi voinut varmasti tehdä jotain pahempaakin.
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:48:19 GMT
27.02.2019 Ensikosketus joustaukseen (35 sanaa) Kirjoittanut Sir Ambrosius
Sir Artheur laittoi minut ja Clarenbaldin ystävällisesti joustaustunnille. Käytiin läpi perusasiat ja meni yllättävän hyvin. Clarenbald laukkasi varmasti suoraan taistoon ja itsekin sain tuntumaa peitsen käyttöön. Artheurkin nyökkäili hyväksyvästi mitä nyt ehdin vilkuilla ritarin suuntaan.
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:49:00 GMT
02.03.2019 Treeniä, treeniä (69 sanaa)Kirjoittanut Sir AmbrosiusTänään treenattiin taas Artheurin silmän alla, ritari vaikutti olevan parhaimmalla tuulella ihan hetkeen, mistäköhän johtuu. Harjoteltiin väistöjä ja kokeiltiin hackamorea. Ainoat hackamoret mitkä tallista löyty sattuivat olemaan astetta hienommat, joten Artheur vannotti minut pitämään niistä erityisen hyvää huolta ja ostamaan oman hackamoren, koska Clarenbald toimi erittäin hyvin ilman kuolainta. Väistlt sujui erittäin hyvin ja päästiin jopa laukkaväistöjen alkeisiin. Tallissa taas pesin varusteet, putsasin pilttuun ja harjasin hevosen normaaliin tapaan.
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:49:33 GMT
09.03.2019 Esteitä Artheurin silmän alla (601 sanaa) Kirjoittanut Sir Ambrosius
“Hypätään tänään, laita sille lampaantalja satulan alle niin herraa ei ärsytä välttämättä niin paljoa”, Artheur huikkaa minulle, kun olen lähdössä hakemaan Clarenbaldia. Kävelen reippaasti laitumelle ja pujottaudun aidan välistä. Vislaan terävästi näkiessäni Clarenbaldin. Ori lähtee laukkaamaan kohti minua luimien muiden hevosten ärsyttäessä. Clarenbald tekee äkkipysähdyksen eteeni ja hörähtää. Annan omenan hevoselle samalla napsauttaen riimunnarun kiinni. Clarenbald kävelee tarmokkaasti vierelläni, kun menemme takaisin talliin. Harjaan Clarenbaldin ja katson kaviot. Laitan ensimmäisenä lampaantaljan satulan alle, sitten laitan satulan, sitten satulavaljaat ja lopuksi laitetaan suitset päähän. Laitan vielä itselleni kannukset jalkaan.
Linnan pihassa hyppään Clarenbaldin selkään. Clarenbald teputtaa innostuneena ja kun viimein pääsen selkään ori lähtee linnan pihasta jossain käynnin ja laukan välimuodossa. “Sulle on ilmeisesti kertynyt vähän energiaa, kun mun aika on mennyt kaikessa muussa paitsi sun hoitamisessa”, naurahdan orin pärskiessä. Pääsemme harjoituskentälle nopeammin kuin yleensä Clarenbaldin vaihdellessa askellajia. Artheurin silmien eteen saavumme erittäin hyvin kootussa laukassa. “Annas sen päästellä vähän höyryjä, kun herralla näköjään on energiaa”, Artheur huikkaa. Löysään ohjia ja Clarenbald ei jää odottamaan ennen kuin pinkaisee laukkaan. Laukkaamme kunnes Artheur käskee hidastamaan ja vaihtamaan suunnan. “Kuten näet meillä on täällä pari ruumiskasaa, pari tukkia ja pari lumiestettä”, sanoo Artheur,”laukkaa vielä vähän tähän suuntaan ja aletaan sitten hyppäämään”. Annan käskyn laukata, jota Clarenbald toteuttaa tällä kertaa rauhallisemmin.
“Hyvä, tuu eka toi pienempi tukki, se on varmaan helpoin”, Artheur virkkaa. Nostan taas kerran laukan ja ohjaan Clarenbaldin tukille. Ori alkaa hidastelemaan ennen estettä, johon reagoin kääntämällä varpaat ulos. Clarenbald hyppää esteen turhan kaukaa, joka aiheuttaa pukittelua esteen jälkeen. “Uudestaan”, Artheur toteaa. Ohjaan Clarenbaldin uudestaan esteellä ja tällä kertaa este ylittyy hieman sujuvammin. “Hyvä, tuu sitten se tukki, toi ruumiskasa ja vikaksi toi pienempi lumieste”, Artheur sanoo samalle osoitellen esteitä. Nostan laukan ja kannustan Clarenbaldin reippaampaan laukkaan. Lähestymme tukkia hyvin ja Clarenbald hyppää sen yli helposti. Seuraavaksi vuorossa on ruumiskasa, jonka nähdessään Clarenbald pukittaa, mutta lopulta kiihdyttää kohti estettä. Ruumiskasa ylittyy helposti ja viimeisenä vuorossa on lumieste. Clarenbald hyppää viimeisenkin esteen helposti. “Vaikka se ei esteistä tykkää on sillä pirun hyvä tekniikka”, Artheur toteaa,”tuu sama, mutta noilla isommilla esteillä”. Tämäkin rata suoriutuu ilman ongelmia, joten lopuksi Artheur lisää vähän Skills at arms juttuja rataan.
“Tule sama rata, mutta nyt esteiden välissä käyt tekemässä jonkun tehtävän”, Artheur sanoo. Hyppäämme ensin tukin, jonka jälkeen käymme poimimassa vähän renkaita. Sitten vuorossa on ruumiskasa, jonka jälkeen keihästämme ruumiita ja viimeisenä lumieste, jonka jälkeen annan Clarenbaldin vain laukata. “Hyvä, ravaa sen kanssa ja vie se talliin, sen jälkeen harjoitellaan miekkailua”, Artheur toteaa. Kylmä hiki nousee otsalleni, kun kuuntelen mitä Artheur suunnittelee. “Miekkailua?” kuiskaan. “Miekkailua, miekkailua, vie se hevonen nyt talliin”, Artheur ärähtää. Lähden ravaamaan pois harjoituskentältä kohti tallia.
“Katos joku on peloissaan”, kuulen kimeän äänen ja katson alas. Näen viattoman näköisen tytön, joka kantaa kukkakoria. “Olisithan sinäkin peloissasi, jos sinun pitäisi harjoitella miekkailua semmosen miehenjärkäleen kanssa jonka olet suututtanut”, totean Sirandrasille, joka on pienen tytön muodossa. “En koska minulla on kukkia, sitä paitsi Artheur on jo leppynyt”, Sirandras naljailee. Laskeudun alas hevosen selästä Sirun hypellessä vierelläni. Talliin päästyä Siru päättää hylätä minut, joka on erittäin hieno asia. Pistän Clarenbaldin pilttuuseen ja otan varusteet pois. Näen Lady Secilian, joka kantaa miekkaa. Secilia näkee minut ja heilauttaa kättään. “Lady Roxana käski ottaa miekan ja tulla talliin”, Secilia sanoo ilmeisesti odottaen että minulta löytyy jotain tietoja. “Joo, Artheur käski hoitaa Clarenbaldin pois ja sitten kuulemma harjoitellaan miekkailua”, huokaan naiselle, “varmaan sitten ollaan toistemme harjoitusvastustajia”. “Haluatko että vien nuo varusteet niin voit viedä Clarenbaldin laitumelle?” Secilia kysyy, johon vastaan myöntävästi. Nappaan Clarenbaldin mukaani ja käyn heittämässä orin laitumelle. Suuntaan takaisin talliin, josta kävelen harjoitusalueelle, johon Lady Secilia onkin jo mennyt. Se miten tämä miekkailuharjoitus meni onkin aivan eri tarina.
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:50:00 GMT
11.03.2019 Ambrosiuksen pelastus ja turnajaiset (335 sanaa) Kirjoittanut Sir Ambrosius
Herätessäni huomaan auringon nousseen vähän turhan korkealle aiheuttaen pirunmoisen kiireen. Puen nopeasti päälleni ja lähden juoksemaan linnalle. Linnalle päästyäni näen Lady Vanamon taluttavan Clarenbaldia. “En tule enään yhtään kertaa pelastamaan sinua pulasta enkä suostu taluttamaan tätä hevosta, joka tyyliin vihaa kaikkia”, kuulen Vanamon vuodattavan. Kiitän vuolaasti ja nappaan luimivan hevosen Vanamolta. “Onko Artheur kuinka vihainen?” kysyn, johon Vanamo vastaa,”herra ei ole vaivautunut vielä saapumaan oppipoikien keskuuteen”. Nyökkään ja vien Clarenbaldin pilttuuseen. Haen orin varusteet ja harjat ja alan sukimaan hevosta kiiltäväksi turnajaisiin kun kerran oltiin menossa. Clarenbald nuokkuu tyytyväisenä. Ori on aloittanut karvanvaihdon ja se näkyy. Pilttuun pohjalta nimittäin löytyy kerros mustaa karvaa.
Seuraavana vuorossa onkin varusteiden laitto. Ensin laitan satulan, mutta jätän vyön auki, jotta saan haarniskan Clarenbaldille. Tämän jälkeen kiinnitän vyön ja satulavaljaat. Kiinnitän päähaarniskan ja suitset ja hevonen onkin valmis. Noh, sitten olisi vuorossa oma varustautuminen ja totean, että en tiedä missä haarniskani on. Vanamo huomaa pulani ja huokaa,”jätit sen eilen linnaan, kun olit puhdistanut sen”. Ryntään juoksuun samalla kiitellen. Eikä aikaakaan kun löydän haarniskani, sitten vain takaisin talliin, haarniska päälle ja hevosen selkään. Haarniskan saan päälle helposti, mutta hevosen selkään pääseminen haarniska päällä onkin vaikeampi juttu. Lopulta sekin onnistuu ja pääsen verryttelemään Clarenbaldia turnajaisiin.
Ori ravaa pörheästi ja oikein esittelee, että katsokaa kuinka hieno mää oon. Verryttelen Clarenbaldia joka askellajissa ja sitten tuleekin vuoromme Skills at arms-luokassa. Clarenbald nostaa voimakkaan laukan, mutta pitää päänsä alhaalla, joten onnistun hyvin renkaiden poimimisessa. Palavaa lohikäärmeettä kohti Clarenbald melkein kiihdyttää, joten lohikäärmekään ei tuota ongelmaa. Loppurata menee onnistumisen huumassa.
Toisena luokkana on vuorossa joustaus ja se on myös viimeinen luokka johon osallistumme. Clarenbald alkaa kuumua joustauksesta, mutta peitset halkeaa ja joustaus sujuu kaiken kaikkiaan hyvin. Tulokset onkin eri asia. Hyppään Clarenbaldin selästä ja talutan hevosen talliin. Nappaan varusteet pois ja näen Artheurin marssivan luokseni. “Hyvin ratsastettu”, Artheur sanoo ja lähtee. Katsahdan hämmästyneesti ritarin perään. Ritari kun on käyttäytynyt melko oudosti lähiaikoina. Lopulta huokaisen ja napsautan narun Clarenbaldin riimuun. Talutan orin laitumelle ja päästän sen irti. Käyn viemässä tavarat paikoilleen ja menen seuraamaan turnajaisia.
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:50:26 GMT
22.03.2019 Joustausvalmennus (332 sanaa) Valmentaja Lyonell
Meidän oma poika nousi hyvin reippaasti haarniskat päällä mustan friisiläisen selkään. Clarenbald oli hieman ihmeissään kahdesta tuntemattomasta orista, mutta ei sentään ollut niin reviiritietoinen kuin Morte. Ambrosius oli hyvin kehittynyt ratsunsa kanssa, että lämmittely sujui pehmeästi hevosen kanssa. Ori oli kuulolla ja liikkui hyvin koottuna eteenpäin. Peitseen tartuttua löytyi hevosesta ylimääräistä voimaa, että Ambrosius sai hieman hidastaa tahtia ettei mentäisi aivan pää viidentenä jalkana.
Ennen joustaamista Ambrosius harjoitteli peitsen käyttöä hirttopuun ja taulujen kanssa omassa tahdissaan. Ritarin alku turvasi hyvin peitsen ja otti kunnon otteen. Hirveästi ei tarvinnut keskittyä siihen miten asetta pidetään kädessä, vaan suurimmaksi osaksi oli keskittymistä osumaan keskelle tauluja ja saamaan renkaat pysymään peitsessä loppuun asti. Muutaman kerran Clarenbald teki typerät temput kesken suorituksen, että kerran Ambrosius tipahti kuin kivi alas orin pukitellessa hyvin rajusti. “Tuota ei ole edes Daksulta nähty pitkään aikaan”, Kuningas tuhahti, kun muutama jumalaa kiroava sana kaikui pitkin areenaa, että muidenkin tuntilaisten veret seisahtuivat. Silti päättäväisesti takaisin satulaan ja siinä mielentilassa lähdettiin taistelemaan.
Alkuvastustajaksi Ambrosius sai kokeneen ja pelottavan Iivarin. Taistelu koitui kaksikon häviöksi, vaikka osumat olivat hyviä ja oikein ajoitettuja. Peitsi oli hyvin turvattu ja osumat tulivat pääosin keskelle kilpeä. Kerran nuoren miehen ote lipesi, että peitset ottivat yhtä ja Ambrosius hävisi kierroksen. Samalla Clarenbald kävi kierroksilla ja tämä villitsi toisen paholaisen areenalla, nimittäin Daksun. Muiden ohella Amrosiuksen vastustaja oli Nadja Rosien kanssa. Ensimmäisellä kierroksella peitset osuivat kilpiin ja Ambrosius voitti kierroksen mennen tullen. Peitsen sirpaleita oli pitkin uraa ja vastustajan peitsi oli hieman lahonnut kärjestä. Toisella kierroksella Ambrosius sai koston vastustajalta, kun oppipojan osuma meni hieman kenoon Clarenbaldin aloittaessa uudelleen pelleilyn. “Ja antaa mennä, niin paljon kuin lähtee”, Lyonell huokaisi. Peitsi tipahti maahan ja Ambrosius nojautui ratsun kaulalle kannustaen eteenpäin. Clarenbald pinkoi eteenpäin pää taivaassa, mutta hieman turha energia saatiin kulutettua ja päästiin takaisin keskittymään oleelliseen. Viimeisellä kierroksella osumat olivat melkein tasavertoiset, mutta Nadja vei kierroksen voiton ja näin koko voiton itselleen. Ambrosius ei tyytynyt häviöön, vaan jatkoi uuden tuttavuuden Theodoren kanssa joustaamista.
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:50:53 GMT
30.03.2019 Lenkkeilyä (63 sanaa) Kirjoittanut Sir Ambrosius
Käytiin pari päivää sitten porukalla maastoilemassa. Clarenbald johti porukkaa rohkeasti varsat vanavedessään. Rosieta sitten hermostutti, kun varsat meni turhan kaukana hänestä joten Nadja sai rauhoitella tammaa runsaasti. Tuikulla taas ei ollut mitään ongelmaa. Secilialla taas juttua riitti vaikka muille jakaa. Deidarakin lähti mukaan reissulle. Näimme ehkä vilauksen Pahalan ratsastajista Lumotussa metsässä, mutta ei oltu varmoja oliko ne niitä eikä varsinaisesti haluttu lähteä selvittämään.
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:51:28 GMT
08.04.2019 Turnajaistohinaa (381 sanaa) Kirjoittanut Sir Ambrosius
Aurinko vastaa hipoo maata, kun minä olen jo vauhdissa. Pujottaudun aidan välistä ja vislaan terävästi. Clarenbald nostaa päänsä. Ori nostaa laukan ja lähtee laukkaamaan minua kohti maa tömisten. “Woooo. Rauhassa”, pääsee omasta suustani. Clarenbald pysähtyy eteeni samalla ojentaen päänsä minun puoleeni. Annan herralle omenan, jonka Clarenbald hotkaisee hetkessä. Laitan riimun päähän ja kiinnitän riimunnarut riimun kummallekin puolelle. Nappaan harjasta kiinni heilauttaen itseni orin selkään. Clarenbald steppaa hetken aikaa hermostuneesti kunnes lähtee kävelemään rauhallisesti. Avaan portin selästä käsin, jonka jälkeen jatkamme matkaa. Käveltyämme hetken siirrymme raviin samalla suunnaten kylälle. Löydämme hyvän tien, jolla pystymme ottamaan pätkän laukkaa. Kylään suuntaamme näin aamuvarhain sen takia, että käyn noutamassa Aqvilinan. Olin luvannut näyttää Aqvilinalle millaista turnajaissa oli. Aqvilina oli ilmeisesti saanut vuokraan jonkun piskuisen ponin. “Minkä kuormajuhdan sä oot ottanut ratsuksi?” kysyn naiselta. “Ainoa minkä sain”, nainen vastaa kyllästyneesti,” no sä oot ilmeisesti päättänyt jättää varusteet talliin”. “ En jaksanut poiketa tallin kautta, kun hain Claren”, vastaan samalla kääntäen Clarenbaldin tulosuuntaan. Siirryn raviin vilkaisten taakseni. Poni laukkaa takanamme kovaa vauhtia, ja mietin vain mitä ongelmia sille tulee, jos se ei pysy vauhdissamme edes laukassa. Pääsemme melko nopeasti linnalle. Hyppään alas ja talutan Clarenbaldin talliin. Laitan orin pilttuuseen, jonka jälkeen haen kottikärryt. Aqvilinan käskytän hakemaan vettä ennen kuin alan siivoamaan pilttuuta. Siivoaminen sujuu helposti, joten siinä ei kestä kauaa. Aqvilinakin saa vedet kannettua nopeasti, joten pääsemme puhdistamaan varusteita ennätysajassa. Heitän Aqvilinalle Clarenbaldin satulavaljaat ja ohjaan nopeasti miten ne kuuluu puhdistaa. Itse alan puhdistamaan suitsia, joiden huolto oli jäänyt turhan huonoksi, kun kukaan ei ollut hetkeen käskyttämässä. Suitset puhdistettuani siirryn Clarenbaldin haarniskaan. Aqvilina alkaa puhdistamaan satulaa saatuaan valjaat puhtaaksi. Haarniskan kanssa ei kauaa nokka tuhise, joten seuraavaksi vuorossa on omat varusteeni. Ne saatuani puhtaaksi siirryn harjaamaan hevosta. Clarenbald on kiitettävän puhdas, joten nappaan pehmeän harjan, jolla saan Clarenbaldin karvan kiiltäväksi. Talli alkaa pikku hiljaa täyttyä tohinasta, joten siirryn auttamaan muita. Aqvilina siirtyy seuraamaan sivusta toimintaa.
Pian onkin aika laittaa hevonen kuntoon ja siirtyä verryttelemään. Aqvilina lähti jo edeltä turnajaisareenalle katsomaan muita luokkia. Clarenbald tuntuu melko virkeältä ja valmiilta kilpailemaan voitosta. Itse luokat menee varsin hyvin. Loppuverryttelynä toimii pieni lenkki metsässä. Takaisin tallille päästyämme hyppään alas selästä ja vien orin talliin. Nappaan varusteet pois ja laitan Aqvilinan viemään ne paikoilleen. Pyyhin suurimmat hiet oljella pois, jonka jälkeen harjaan karvan suoraksi. Sitten käymme vain viemässä Clarenbaldin ulos. Loppupäivä meneekin turnajaisareenalla.
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:52:07 GMT
11.04.2019 Skills at arms- valmennus (281 sanaa) Valmentaja Lyonell
Keli oli mitä täydellisin keskipäivän aikaan. Kylmä hyytävät kevätilma, mutta kentän hiekka oli sulaa ja mutaista. Lyonell oli rakentanut hieman vaativamman radan turnajaisareenalle. Nyt päästiin keskittymään harjoittamaan kevyttä ja raskasta peistä sekä miekkaa. Lämmittely tulisi olemaan kaikille omatoiminen, minkä jälkeen lähdettiin menemään suoraan rataa useampaan kertaan ja sen jälkeen käymään haastavampia kohtia pala palalta läpi.
Rata alkoi heti kahdella hedelmälaatikkoesteellä suoralla linjalla porttien edestä ja hyppyjen jälkeen tuli heinäpaalista noukkia kevyt peitsi, ja turvata ase. Peitsen kanssa suunnataan kohti quintainia ja jatkaa peitsen kanssa eteenpäin. Rikkoutuneen peitsen saa tiputtaa maahan ja noukkia uuden matkan varrelta. Quintainin jälkeen on kaksi ritaria ja heidän kilpiin tulee osua tai päähän. Tämän jälkeen peitsi pudotetaan maahan aseenkantajan kohdalle ja valmistutaan hyppäämään kaatuneiden ritareiden ylitse. Tämän jälkeen tuli poimia miekka maasta ja suunnata saraseenien päiden kujalle. Pysähdys ja laittaa miekka omaan tuppeen ja poimia aseenkantajalta raskas peitsi. Uudestaan kohti quintainia ja jatkaa kohti lohikäärmettä. Raskas peitsellä tuli lävistää lohikäärme ja jättää peitsi siihen. Rata loppui lohikäärmeen kaatamiseen.
Ambon ja Clarenbaldin yhteistyö alkoi olla huipussaan. Ritari oli saanut jo täyden luottamuksen hevoseen ja lämmittelyssä kaikki tapahtui lähes ajatuksen voimalla. Hieman oli korjattavaa avuissa ja ryhdin korjaamisessa. Ori eteni reippaasti korkein askelin, mutta Ambrosius sai nojata taakse hieman liioitellusti ettei kokoajan pyydä eteenpäin.
Radalle päästyä ei aseiden hallitseminen ja tehtävien suorittaminen loppuun ollut ongelma, mutta Clarenbald ei ole hyppäämisen kannattaja. Tämä hevonen pitäisi kaviot visusti kiinni maassa. Esteiden jälkeen Clarenbald alkoi usein pukitella tai hyppiä tasajalkaa, mikä vaikeutti etenemistä seuraavalle radalle. Ambrosius joutui usein kääntämään ympyrälle ja ottamaan uudestaan ilman estettä. Sarjalla Clarenbald kieltäytyi ja meinasi oppipoika olla maassa. Onneksi asetta ei ollut kädessä siinä vaiheessa. Muutamat hyvät ylityksen saimme ilman välikohtausta. Muuten oikein lennokasta ja harmonista menoa.
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:53:04 GMT
01.05.2019 Ratsujousitunti (300 sanaa) Kirjoittanut Roxana Di Marzo
Ambrosiuksella oli alussa ongelma saada Clarenbald kuulolle, kun muiden häslääminen ja kevät sai kunnolla liikkeelle. ”Nojaa taakse, hellitä ohjista varpaat ylös”, Roxana mietti kannuksien pois ottamista tunnin ajaksi, sillä nekin antoivat lisää vauhtia orille. Clarenbald ravasi kuitenkin ryhdikkäästi eteenpäin ja laukassa innostui tekemään kunnon lisäyksiä. ”Rauhassa, muuten mennään kaikkien taulujen ohitse”, Roxana katsoi silmät pyöreinä menoa. ”Tule vain kujalle, katsotaan mitä käy”, Vauhdikkaassa laukassa lähestyttiin, että ensimmäinen taulu meni ohi ja kaksi muuta taulua ammuttiin väärältä puolelta takasuunnassa. Yllättävän hyvin osui tuolla vauhdilla hosumalla. ”Jahas, tule tänne”, Roxana viittoi ja otti kannukset pois ritarin jaloista. Kannukset tipahti maaan taulun vierelle ja uudestaan paremmalla menestyksellä. Siitä huolimatta vauhtia riitti enemmän kuin tarpeeksi. ”Vielä muutaman kerran. Katsotaan jos rauhoittuu”, Roxana sanahti ja meni valmiiksi uudelle alueelle. Yhä oli yllättävän paljon vauhtia ja Ambrosius keskittyi ajoittamaan ampumisen hieman ennen tauluja. Seuraavaksi oli riista, kuten rotta ja villisika. Kaksi ritaria veti maalitauluja narujen päässä ja tarkoitus osua ennen toista päätyä. Tehtävä kuulosti vaikealta, mutta nuori ritari lähti yrittämään. Aluksi oli vauhtia, että Ambrosius ratsasti ritarien ohitse ja joutui tekemään ympyrän. Siitä sai hyvän osuman viistosti taaksepäin ja jopa Roxana ihmetteli ratkaisua. ”Oikein hyvä, uudestaan”, Rottaan oli vaikeampi osua, että kunnolla nojautuminen taaksepäin ja keskittyminen. Tätä sai toistaa useamman kerran, kun Clarenblad tahtoi kiihdyttää vauhtia ritarien ohitse. Osumisesta tuli aina vaikeampaa, mutta jostain välistä Ambrosius onnistui aina osumaan. Lohikäärmeen luona eivät liekit pelotelleet, mutta vauhtia ne ainakin lisäsivät. Ambrosius sai kunnolla keskittyä osumaan lohikäärmeen sydämeen tai silmiin samalla, kun keskittyi vauhdin hallintaan. ”Nyt löytyy vauhtia. Hyvien osumien kanssa olisitte useamman luokan voittajia”, Roxana kommentoi, sillä turnajaisissa löytyi vauhtia ja hyvien osumien seurauksena tulivat maine ja kunnia. Ambrosius sai muutamat oikein hienot ja tähdätyt tarkat osumat molempiin maalitauluihin. ”Hyvä, nyt aika jäähdytellä”, Roxana hymyili ja Clarenbald puuskutti voimakkaasti. Ambrosius sai hetken aikaa kävellä ennen linnalle palaamista.
~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~
Vauhtia löytyy, mutta löytyykö taitoa (141 sanaa) Kirjoittanut Sir Ambrosius
Tunnin verryttelyn alkaessa näen Lady Karman taistelevan Monnin kanssa, Lady Nanookin mulkoilevan Sir Adrianille, kun taas mies ei välitä ollenkaan. Lady Secilia verryttelee omassa rauhassaan Tuikkua tosin tarkkailen ympäristöään mielenkiinto silmissä vilkkuen. Lady Nadjalla on taas allaan hieman virkeämpi Rosie. Tamma kun on ollut kevyemmällä liikunnalla. Clarenbaldilla on päällä “en ymmärrä jarrua, olen ori”-mood. Kunhan saan herraa hieman keskittymään töihin alkaa Clareltakin löytyä hieman malttia.
Tehtävät olivat tällä kertaa hieman vaikeampia ja katsoin jännityksen täyttämänä kun Lady Nanook meni radan läpi. Tarjouduin menemään radan seuraavan ihan kummankin mielenterveyden vuoksi sekä hevosen että ratsastajan. Rata alkaa hyvin, kun Clarenbald malttaa keskittyä tehtäviin, mutta kun ori toteaa, että häneltä ei tässä kovin paljoa vaadita alkaa vauhti kiihtymään. Saamme kumminkin radan loppuun yllättävän onnistuneesti. Saamme kyllä tulla radan heti uudestaan vähän rauhallisemmassa tempossa. Kaiken kaikkiaan tunti oli opettavainen vaikka hevosella olikin vauhdikkaampi päivä.
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:53:42 GMT
01.08.2019 Ambrosius on palannut (280 sanaa) Kirjoittanut Sir Ambrosius
Kärryt kaartavat linnan pihaan, ja hyppään niiden kyydistä. ”Tuhlaripoika on palannut", huudahdan samalla nostaen tavaroitaan kärryn kyydistä. Deidara laskeutuu viereeni hiekkaa pöllyttäen. Lähden viemään tavaroitani linnaan kohti tuttua punkkaani, ja heti linnan ensimmäisillä portailla törmään Nadjaan. Nainen kapsahtaa kaulaani, kuin ei olisi nähnyt minua kymmeneen vuoteen. “Ambo! Sä oot palannut”, Nadja iloitsee. “Joo, isoäidin hautaamisessa meni vähän kauemmin kuin odotin, ja sitten vanhoja tuttuja vaan meni vuorotellen naimisiin ja matka vaan piteni ja piteni”, alan selittämään matkastani Rohaniin, jonka oli tarkoitus kestää kuukauden, mutta lopulta se venyi puoleen vuoteen. “Käy viemässä ne kamassa, ja lähdetään sitten talliin”, sanoo keskittyen Deidaraan, joka kiehkaa Nadjan ympärillä. Suuntaan linnan sisälle, josta menen hämärälle käytävälle, jossa oppipojat punkkaavat. Heitän matka-arkkuni lattialle, ja lähden hölkäten tallia kohti.
Nadja seisoo käytävällä sylissään varustekasa. Nainen sysää sen syliini ja hymyilee,”siitä sulle vähän hommaa”. “Kiitos Nadja. Kuka muuten on huolehtinut Clarenbaldin liikutuksesta?” kysyn. “Ritari Dael, tietysti” Nadja huokaisee, “et ainakaan yhtään oo viisastunut reissusi aikana”. Näytän kieltäni lähtien mielenosoituksellisesti kävelemään varustehuoneeseen. Laitan varusteet maahan, ja kaivan saippuan esille Clarenbaldin varustearkusta. Aloitan satulavaljaista edeten suitsiin. “Mutta en ainakaan oo unohtanut varusteidenpuhdistuksen taitoa”, sanon Nadjalle. “Niin varmaan”, hän vastaa,”noniin hop hop, haluan maastoon. Ylös ulos hevosia hakemaan”. “Milloin susta on tullut noin iloinen?”, nälväisen. Nousen ylös, ja lähden Nadjan perään, joka pomppii kymmenen metriä edempänä.
Pujottaudun aidan alta ja vislaan. Clarenbaldin pää nousee, joten vislaan uudestaan. Clarenbald hörähtää ja lähtee ravaten luokseni. Luokseni päästyä ori pysähtyy, ja työntää päänsä syliini ja hörähtää. Pujotan riimun Clarenbaldin päähän kuiskaten, “on ollut ikävä”. Lähdemme kävelemään takaisin tallille Nadja ja Rosie perässämme. Varustamme hevoset nopeasti. Heilautan itseni selkään ja huokaisen. “En ole hetkeen tuntenut oloani näin kotoisaksi”, sanon. Ihana olla taas linnalla!
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:54:25 GMT
16.11.2019 Hurmemarjaa etsimässä (878 sanaa)Kirjoittanut Sir AmbrosiusHyppään puuskuttavan orin selästä alas. Löysään vyötä ja vaihdan ohjat kuolaimista riimuun. Annan Clarenbaldille omenan, jonka ori rouskuttaa tyytyväisenä. Vislaan terävästi ja huudan, “Shumu!” Deidara kiljaisee laskeutuessaan viereeni. Heitän lohikäärmeelle lihanpalan. Talutan Clarenbaldin puun viereen, johon kiinnitän sen sopivan tiukalle. Olin ratsastanut Clarenbaldin kanssa aukealle, jonka lähellä vuoret nousevat kohti taivaita. Aukealle on satanut lunta, joka narskuu saappaiden alla. Ilmakin on viilennyt paljon viime päivien aikana. Aukealle johtaa tie, jonka ylle kaartuu puut. Talvella kyseiset puut kaartuvat lumen painosta niin alas, että tiellä ei pysty ratsastamaan pystyssä vaan pitää kumartua. Aurinko on vasta kipuamassa taivaalle. Vielä myöhemmin päivälle olen lähdössä Sir Lancelotin kanssa hakemaan hurmemarjaa, mutta käytän aamun hyväksi harjoittelemalla käskyjä Deidaran kanssa. Eihän sitä voi tietää vaikka lohikäärmeestä olisi hyötyä matkalla. Deidara on pannut maaten lumeen ja näyttää syövän lunta. “Deidara, ou um”, huikkaan. Käsky tarkoittaa viereen. Dara nousee ja pudistelee lumet pois. Tämän jälkeen lohikäärme loikkaa vierelleni. Olen ottanut mukaan palloja, joita alan heittelemään lohikäärmeelle. Heitän pallon ja sanon,”Sruku”. Deidara nousee ilmaan, ottaa pallon kiinni, tulee takaisin maahan ja alkaa järsimään palloa. “Shukli”, sanon ja Deidara päästää irti pallosta. “Shuako, Deidara”, sanon ja Dara lähtee juoksemaan toiseen päähän aukeaa. “Jirik mirrmi”, huudan, johon Dara reagoi lähtemällä lentoon. “Jirik lomu”, huudan. Lohikäärme laskeutuu takaisin maan pinnalle ja jatkaa juosten. “Suul”, huudan ja Deidara pysähtyy. “Shumu”, huudan ja Deidara tulee takaisin luokseni. “Hienosti, Dara”, kehun lohikäärmettä sen tullessa takaisin. Deidara pitää omia lohikäärme ääniään ilmaisten olevansa tyytyväinen. “Eiköhän se riitä, joudut kumminkin lentämään vielä vaikka kuinka paljon tänään”, totean. Käyn irrottamassa Clarenbaldin puusta. Ori on tyytyväisesti syönyt oksia ja sen suu on vihreässä kuolassa. “Hassu, Clare”, sanon naurahtaen samalla rapsuttaen ori kaulaa. Kiristän Claren vyön ja heilautan itseni selkään. Käännän varpaani ulospäin. Clarenbald lähtee reippaassa ravissa eteenpäin, Deidaran lentäessä muutaman metrin päässä meistä. Tiellä hetken aikaa ravattuamme, käännän varpaani ulospäin ja nostan laukan. Nojaan hieman eteenpäin, joka lisää vauhtia. Matkaan takaisin tallille ei kulu paljoa aikaa. Tallin pihassa hyppään alas selästä ja vien Claren talliin. Otan varusteet pois hikiseltä hevoselta ja kuivaan sitä olkitupoilla. Heitän villaloimen Clarenbaldin päälle ja annan pari siivua heinää. Ori saisi odottaa pilttuussa kunnes lähdemme taas matkaan. “No niin, Ambrosius. Aletaanko lähtemään?” Sir Lancelot kysyy palauttaen minut maan pinnalle. “Kyllä, Sir Lancelot”, vastaan hyvin muodollisesti. Sir Lancelot ei turhia puhele vaan lähtee varustamaan hevostaan. Itsekin suuntaan Clarenbaldin pilttuun luokse ja varustan hevosen pikaisesti. Talutan orin pihalle, jossa Lancelot jo istuukin hevosensa selässä. “Olemme menossa hakemaan hurmemarjaa Verimarjalaaksosta. Minä ratsastan edellä, sinä seuraat. Pysy valppaana ja valmiina kaikkeen mahdolliseen”, Lancelot luettelee. “Selvä”, vastaan hyvin lyhyesti. Lancelot antaa Rasmukselle eteenpäin vievät avut ja Clarenbald lähtee seuraamaan. Olin ottanut varmuuden vuoksi jousipyssyni, tikarini sekä kevyen miekkani mukaan. Matkamme sujuu hyvin hiljaisissa merkeissä, mutta se ei minua haittaa. Saavumme Verimarjalaaksoon noin parin tunnin ratsastuksen jälkeen. Taitoimme matkan reippaassa laukassa ja hevoset saavatkin hyvin ansaitun levon, kun lähdemme keräämään Lancelotin kanssa marjoja ja yrttejä. Tarvomme eteenpäin kohti lehtimetsää, josta leuhahtaa kummallinen tuoksu. “Sir Lancelot, haistatko sinäkin tuon tuoksun?” kysyn. “Se on aivan normaalia. Se tulee hurmemarjoista”, Lancelot vastaa. Kannoimme kumpikin käsissämme kahta kangaskassia. Kummankin tulisi kerätä toiseen kassiin hurmemarjaa ja toiseen hurmeliyrttiä. “Hurmemarja näyttää pihlajanmarjoilta ja se kasvaakin samanlaisissa ryppäissä. Ainoa asia millä sen erottaa pihlajanmarjoista on sen tuoksu, mutta tuoksukin alkaa hälvetä parin päivän päästä poimimisesta”, Lancelot kertoo. “No, mistä hurmelin tunnistaa”, kysäisen. “Hurmeli kasvaa maassa, hurmemarja puiden alla. Se on ruohon näköistä, mutta pidempää ja leveämpää”, Lancelot vastaa. Alan poimimaan marjoja kassiin. “Niitä ei kannata puristaa niitä marjoja, koska niistä purskahtaa todella helposti mehua”, Lancelot varoittaa. Marjat ovat itseasiassa melko kevyitä ja tiiviin tuntuisia. “Tiedätkö mitä Siru aikoo näistä valmistaa?” kysyn. “Se yrittää kehittää ruttolääkettä eteenpäin, jos vaikka joskus päästäisi rutosta eroon”, Lancelot vastaa hieman turhautuneen kuuloisena. Jatkamme marjojen keräämistä hiljaisuudessa kunnes kassimme tulevat täyteen, jonka jälkeen siirrymme yrttien keräämiseen. Kumartuessani puun alle näen kiiluvien silmien tuijottavan minua. Kyseessä on orava, joka säikähtää suunnattomasti minua ja lähtee juoksemaan ylös puuta. Seuraavassa hetkessä kuulen rysähdyksen ja näen puun heiluvan. Huomaan lohikäärmeeni roikkumassa puussa kiinni samalla syöden oravaa. “Onko kaikki kunnossa?” Lancelot kysyy. “On, lohikäärmeeni vain metsästää hyvin omalaatuisella tavalla”, vastaan tuijottaen lohikäärmettä samalla miettien pitäisikö itkeä vai nauraa. Jatkamme yrttien keräystä kunnes saamme kassimme täyteen. Suuntaamme takaisin hevosten luokse. “Deidarahan voisi kantaa yrttikassit, jolloin saisimme marjat paremmin satulalaukkuihin”, ehdotan. “Totta, hyvä idea”, Lancelot vastaa. “Sruku”, käsken Daraa. Lohikäärme ottaa kassin kahvoista kiinni suullaan. “Jirik mirrmi”, sanon ja Deidara lähtee lentoon. Minä ja Lancelot laitamme marjat satulalaukkuihin ja hyppäämme kyytiin. “Voidaan ottaa rauhallisemmin tämä paluumatka”, Lancelot sanoo. “Se sopii hyvin”, vastaan. Paluumatka menee rauhallisissa, mutta hieman puheliaammissa merkeissä. Hieman jännitystä aiheutti peurojen kanssa samaa matkaa laukkaaminen, joka sai hevoset hieman pillastumaan. Onneksi saimme hevoset haltuun nopeasti eikä kumpikaan tipahtanut. Takaisin tallille pääsimme noin kolmen tunnin ratsastamisen jälkeen. “Minä voin käydä viemässä yrtit ja marjat Sirulle, jos hoidat Rasmuksen”, Lancelot ehdottaa. Vastaan myöntävästi, koska en jaksaisi Sirandrasia tällä hetkellä. Siispä nappaan Rasmuksen ohjat Clarenbaldin ohjien lisäksi käsiini. Orit tulevat hyvin toimeen, joten pystyn helposti viemään ne omiin pilttuuihinsa. Ensiksi hoidan Rasmuksen ja vasta sitten Clarenbaldin. Kummaltakin hevoselta otan ensin varusteet pois, sitten tarkistan ettei ole tullut haavoja tai muita haavereita, sitten suoristan karvat sualla, sitten laitan loimen päälle ja sitten jätän pilttuuseen syömään heinää ja kuivattelemaan. Clarenbaldin pilttuun vielä tämän lisäksi siivoan. Varusteiden puhdistamisen jätän toiseen päivään. Sen sijaan menen katsomaan uutta varsaa, jolle ei ole vielä päätetty nimeä.
|
|
|
Post by Lyonell on Jan 1, 2022 0:55:17 GMT
18.11.2019 Yrttien jäljillä (1275 sanaa) Kirjoittanut Sir Ambrosius
Tuijotan epäuskoisena Sirandrasia, joka selittää kuinka Hankalasta pitäisi tuoda katajaa, Arkalasta katinliekoa ja koiruohoa sekä pohjoisesta lumimaustetta ja kristallikasvia. “Mihin näitä edes käytetään?” kysyn samalla kun Siru tunkee syliini näytteet tarvittavista asioista. “Ota selvää, poikaseni”, vastaa Siru ilkkuen. Tuhahdan velholle ja lähden kävelemään kohti tallia. Haen aikaisemmin päivällä puhdistamani varusteet, telttakangasta laavun tekoa varten, viltin itselleni sekä huovan hevoselle. Selkääni on laittanut turnajaisissa voittamani jousipyssyn sekä nuoliviinen. Jalkojen sivuissa roikkuu tikarikotelot, joiden sisällä on teräksestä tehdyt tikarit mustilla yksityiskohdilla. Vaatteiden alla on lampaanvillasta kudotut kerrastot ja päällä vihreä viitta, jonka sisus on vuorattu turkilla. Reissulla ei ainakaan pitäisi tulla kylmä. Lähden tallista ulos kohti laitumia, joilla suurin osa linnan hevosista on. Clarenbald tulee luokseni ilman, että edes kutsun sitä. Ilma on niin kylmä, että hengitys höyryää ja maassa on huurretta. Kiinnitän riimunnarun riimuun ja lähdemme orin kanssa yhtä matkaa takaisin talliin.
Harjattuani Clarenbaldin heitän satulan selkään ja kiinnitän satulavaljaat. Laitan myös satulalaukut ja viritän telttakankaan satulan taakse. Huovan sekä viltin saa sopivasti myös kiinni satulan taakse. Kauraa otan hieman pussissa mukaan ja heinät ostan matkan varrelta. Luultavasti itsekin tarvitsen ruokaa, mutta sitäkin voi ostaa matkan varrella. Laitan vielä suitset päähän, jonka jälkeen talutan Claren pihalle ja nousen selkään. Reittini kulkisi Hankalasta Arkalaan ja sieltä pohjoiseen ja samaa reittiä takaisin. Ratsastaisin menoreitin rauhassa ja paluumatkan voisi tulla sitten reippaammin. Käännän varpaat ulos ja Clarenbald lähtee reippaassa käynnissä Linnatietä kohti. Kutsun Deidaraa, joka kohta jo lentääkin pari metriä perässämme. Clarenbald tuntuu tietävän, että nyt ollaan menossa pidemmälle reissulle ja on normaalia rauhallisempi. Päästyämme kylän läpi kannustan orin raviin, jossa jatkamme matkaamme kohti Hankalan metsiä.
Eikä aikaakaan kun maiseman valtaa korkeat katajat. Ne näyttävät kuusilta, mutta kuusista ei kasva marjoja. Oksia ei kuitenkaan kannata kerätä menomatkalla vaan vasta tullessa, koska ne veisivät turhaan tilaa, joten jatkamme matkaamme metsän läpi. Annan Clarenbaldin edetä omaa vauhtiaan ja ori vaihteleekin askellajia laukan ja ravin välillä. Ensimmäisen kerran pysähdymme Elderfallin kylässä, josta ostan itselleni leipää sekä hieman suolattua kinkkua. Kyläläiset tuntuvat haluavan pysyä hieman etäällä minusta, tiedä sitten mistä johtuu. Luultavasti siitä, että ratsastan komealla orilla, jollaisia ihan tavallisilla maalaispojilla ole tai sitten siitä, että mihin ikinä menenkin minua seuraa lohikäärme. Kinkun myyjä antaa kaupan päälle Daralle palan sian kyljystä, jonka lohikäärme syö antaumuksella. Lyhyen pysähdyksemme jälkeen jatkamme matkaa kohti Arkalaa.
Arkalan rajan yli ratsastan noin neljän tunnin ratsastamisen jälkeen. Arkalassa ratsastan lähimpään kylään, jossa kysyn katinliekosta. “Anteeksi rouva, tiedätkö mistä löytäisin katinliekoa ja koiruohoa?” kysyn. “Onpas sinulla komea hevonen, mistä päin tulet”, rouva kysyy. “Hankalan linnalta”, vastaa. “Olen kuullut juttua, että Hankalassa olisi ollut ruttoa”, rouva selittää. “Huhut ovat täysin oikeassa, mutta olemme pääsemässä siitä eroon. Minut on lähetetty hakemaan tarvikkeita, joten voisitko mahdollisesti kertoa mistä löytäisin katinliekoa ja koiruohoa?” jatkan kärsivällisesti. “No sepäs harmi, että jouduitte ruton kouriin. Täällä Arkalassakin oli kymmenisen vuotta sitten rutto, sillon haettiin apua siltä teidän velholta”, rouva selittää. “No sepäs mukavaa, mutta oisiko mitenkään mahdollista kertoa mistä löydän katinliekoa ja koiruohoa”, kysyn menettäen kärsivällisyyttä joka sekunti kun rouva puhuu. “Rauhoitu poika kulta”, rouva sanoo,”minä en tiedä, mutta jos menet katua eteenpäin tuonne kaksikerroksiselle talolle, sieltä löytyy kylän parantaja”. “Kiitos avusta, rouva”, sanon ja olen onnellinen, että keskustelu päättyi seuraavassa hetkessä olisin varmaan alkanut uhkailemaan rouvaa tikareilla. Hyppään takaisin Clarenbaldin selkään, joka lähtee kävelemään eteenpäin. Löydän helposti oikealle talolle, koska se on ainoa kaksikerroksinen talo koko kylässä. Hyppään alas orin selästä ja sidon sen kiinni talon seinästä roikkuvaan renkaaseen. Koputan oveen.
Talon sisältä kuuluu töminää ja oven avaa nainen, jonka hiukset ovat rastoilla ja olkapäät tatuoitu. Nainen myös käyttää hyvin avonaista paitaa, joten pidän katseeni naisen kasvoissa. “Anteeksi, etsin kylän parantajaa”, sanon. Nainen osoittaa itseään ja sanoo, “paikalla, kaikessa fyysisessä materiassa”. “Tulen Hankalan linnalta ja minun pitäisi löytää katinliekoa ja koiruohoa”, kerron. “Kyllähän sinä voit niitä lähteä tuolta metsästä hakemaan, mutta onneksesi niitä löytyy myös minulta. Jos hierottaisiin sopimusta voisin antaa omista varastoistani niitä sinulle”, nainen sanoo ja antaa tietä minulle, jotta pääsen sisälle. “Mitä haluat vastineeksi? Olen tästä jatkamassa pohjoiseen hakemaan lumimaustetta ja kristallikasvia”, vastaan. Nainen tyrkkää käteeni kupin höyryävää teetä ja vastaa, “niitä en tarvitse, mutta huomasin seurassasi liikkuvan lohikäärmeen. Jos siltä saisi suomuja olisin ikikiitollinen”. “Eiköhän Dara suostu siihen, että nyppäisen siltä pari vanhaan suomua irti”, vastaan. Nainen loikkii yläkertaan ja palaa sieltä syli täynnä purkkeja. Kaksi niistä on täynnä ja ne hän tyrkkää minulle. Loput hän tiputtaa pöydälle. “Jos ainakin yhden saisi täyteen lohikäärmeen suomuja”, hän toteaa. Menen ulos, jossa Deidara odottaa ja kutsun sen sisälle. “Deidara, tarvittaisiin suomuja, haluatko pudistella itseäsi”, sanon. Deidara katsoo minua ja alkaa heiluttamaan vartaloaan. Maahan tippuu ainakin purkillisen verran suomuja. “Tässä, olkaatte hyvä. Lohikäärmeen suomuja”, sanon ja osoitan maata. Sitten nappaan vain purkit matkaani ja purjehdin ulos talosta. En tiedä mikä, mutta joku siinä naisessa sai karvani pystyyn. Irrotan Clarenbaldin ja hyppään selkään. Pohjoiseen ratsastus vie monta tuntia, mutta kun sinne pääsemme aion pystyttää leirin ja nukkua yön. Aamulla sitten ehtii kerätä mausteet sun muut ja ratsastaa reippaasti takaisin linnalle. Tällä kertaa Clarenbald päättää jatkaa matkaa reippaassa laukassa enkä valita.
Neljän viiden tunnin ratsastamisen jälkeen alkaa ympäristöä peittää lumi korkeinakin kinoksina. Hidastan Clarenbaldin käyntiin tähyillessäni hyvää leiriytymispaikkaa. Huomaan sellaisen hyvin pian. Näen kaksi puuta juuri sopivalla etäisyydellä toisistaan sekä sopivan suojaisan näkymän, että meitä ei nyt ihan suoraan nähdä. Laskeudun Clarenbaldin selästä alas ja alan avaamaan remmejä, joilla olen sitonut tavarat satulaan kiinni. Avaan telttakankaan, jotta pääsen virittämään sen puiden väliin. Hetken aikaa mietittyäni ja pidemmän aikaa taisteltuani on telttakangas viritetty puiden väliin laavuksi. Seuraavaksi haen puuta, jotta pääsen tekemään nuotion. Katson puita, joista suurin osa on kitukasvuisia. Tajuankin nopeasti, että niiden oksissa on lumimaustetta. Jätän siis kitukasvuiset puut rauhaan ja katkon oksia suuremmista puista. Palaan takaisin leiriin. Kokoan hyvin epämääräisen nuotion ja alan sytyttämään sitä. Nuotion sytyttyä lämmittelen hetken, jonka jälkeen lähden metsästämään.
Painaudun maahan, koska olen huomannut peuran. Otan jousen selästäni ja viritän nuolen jänteelle. Tähtään ja päästän jänteen. Nuoli osuu täydellisesti peuran kuollessa heti. Leikkaan irti kyljestä lihapalan ja jätän loput Daralle. Leirissä laitan lihan nuotion ylle. Odotan että se kypsenee, jonka jälkeen syön sen. Clarenbaldille annan kylästä ostamani heinät sekä hieman kauraa. Eikä aikaakaan, kun ilta on pimennyt ja on aika painaa puuta.
Herään unesta jo ennen auringon nousua ja unelmoin siitä, että osaisin nukkua enemmän kuin seitsemän tuntia. Nousen ylös, heitän Clarenbaldille heinää ja lähden keräämään lumimaustetta. Lumimausteen erottaa lumesta se, että lumimauste on kiteisempää ja se on ryppäissä. Alan siis keräämään maustetta lasipurkkeihin. Huomaan, että lumimauste alkaa kirvelemään sormissa, mutta ainakin se tuoksuu hyvältä. Kerään sitä pari purkkia, jonka jälkeen alan etsimään kristallikasvia. Sitä onkin vaikeampi löytää, mutta lopulta saan sitä kerättyä purkillisen. Siru ei luultavasti olisi siihen tyytyväinen, mutta saisi se velhokin joskus raahata perseensä johonkin eikä vain juoksuttaa muita. Palaan leiriini ja alan pakkaamaan. Clarenbald kuopii turhautuneena, joten kuopimisen lopetettuaan annan sille loput kaurat. Käärin telttakankaan rullalle ja sidon sen tiukasti satulaan kiinni. Huopa ja vilttikin löytävät tiensä satulaan kiinni. Sitten vain satula selkään ja ratsaille. Suuntaamme tielle jota pitkin tulimmekin ja annan Clarelle merkin siirtyä laukkaan. Clarenbald ottaa ilon irti ja ottaa reippaamman pätkän lisäten pari pukkia.
Taitamme matkaamme reippaassa laukassa aina välillä pysähtyen juomaan ja lepäämään. Hankalan metsään saavumme vähän jälkeen puolen päivän. Käyn leikkaamassa veitsellä katajan oksia, jonka jälkeen jatkamme lopun matkan rentoa ravia. Linnalle saavumme vähän vaille neljä. Hyppään Clarenbaldin selästä alas ja vien sen talliin. Saatuani hoidettua orin lähden viemään vaivalla kerättyjä yrttejä sun muita velholle tarkoituksena sanoa pari valittua sanaa. Koputa velhon oveen, jonka velho avaa heti. Annan velholle hänen haluamansa asiat ja totean vain,”Tässä nämä, mutta velho voisi itsekin välillä käydä hakemassa tarvitsemiaan tarvikkeita”. “No, onhan tuo totta, mutta onhan se paljon hauskempaa juoksuttaa teitä ja katsoa kuinka tuskailette”, vastaa velho nauraen. Hymähdän poistuessani takaisin talliin. “Jaa a, vai on se hauskempaa katsoa meidän tuskailua”, sanon itsekseni samalla naurahtaen.
|
|