Kuolleen koura(885 sanaa)
Keskikesän aurinko porotti taivaalla ja Yamilet oli onnistuneesti varsonut edellisenä yönä. Siitä huolimatta Sirandras tahtoi oppipoikien hakevan mystisiä keskikesän kukkia ja rohtokasveja, nimittäin kuolleen koura oli hänen sanojensa mukaan täydessä kasvussa. Sananjalka oli arvokas rohtokasvi ja Sirandrasin sananjalka varastot olivat hälyttävän tyhjät. Matkaan velho oli laittanut ruttotohtorin oppilaan
Lady Topaz ja Yren lähti nuoren oppipojan matkaoppaaksi kuninkaan käskystä, sillä varas tunsi Hankalan metsät paremmin kuin omat taskunsa.
Topaz oli varustanut Grullan pikaisesti matkaa varten ja Yren odotteli Robinin kanssa linnan porteilla. Varas tutkaili velhon antamaa listaa. Topaz oli utelias lukemaan listan ja nainen pyysi asiallisesti saada lukea listan.
“Katsotaan. Sananjalkaa, kieloa, kissankelloa, kurjenpolvea, humalaa…”, nainen luki listaa puoliääneen ja lopulta totesi miehelle kaikkien olevan tuttuja rohdoskasveja. Yren nyökkäsi vastaukseksi ja kannusti mustan friisiläisen eteenpäin. Robin oli nuori ratsun alku ja orin ratsukoulutus oli vasta alkutekijöissä. Solakka ori osasi liikkua rennosti eteenpäin kaikissa askellajeissa.
“Eikö jännitä ottaa nuorta hevosta mukaan?”, Topaz aloitti keskustelun ystävälliseen äänensävyyn ja tähän Yren nyökkäsi pienesti useamman kerran. Miehen keskittyminen oli täysin mustassa ratsussa, joka asteli levottomasti tien reunaa pitkin.
“Tä-hän tottuu”, Yren vastasi kevyen punastuksen kera, mutta maski ja huppu esti punastumisen näkymisen. Grulla asteli pitkin ja rennoin askelin kaksikon perässä. Siirtyminen hiekkatieltä metsäpolulle tapahtui hieman epävarmasti, kun Yrenin kannustuksesta huolimatta Robin loikkasi metsän puolelle. Yren oli tippua hevosen selästä ja Grulla astui rennosti pehmeän metsäpolun puolelle.
“Sattuiko?”, Topaz kysyi ja Yren jälleen nyökkäsi. Punastus levisi miehen kasvoille, mutta Topaz ei kiinnittänyt tähän huomiota.
Robin eteni korkein raviaskelin metsäpolkua pitkin kaula korkealle kaartuen ja metsän hiljaisuuden rikkoi Grullan painava askellus. Topaz katseli ympärilleen ja Yren keskittyi eteenpäin menemiseen.
“Miksi velho haluaa sananjalkoja? Eikö hirviöt vartijoi niitä?”, Yren aloitti keskustelun ja hidasti orin käyntiin. Grulla siirtyi Robinin perässä hitaampaan askellajiin ja Topaz antoi orille pitkää ohjaa.
“Hmm. Clyfedd kertoi, että kasvi tekee kantajasta voittamattoman ja antaa kyvyn parantaa sairaita aivan uudella tapaa ja samoin kantaja ymmärtää eläinten kieltä sekä kasvi tekee kantajasta jopa kuolemattomaksi”, Topaz mietti sanoja ja vilkaisi miehen suuntaan. Oli lähes sanomattakin selvää, miksi velho tahtoisi voimakkaan yrtin haltuunsa.
“Samoin yrtti voi muuttaa käyttäjänsä näkymättömäksi ja paljastaa näkymättömät sekä auttaa löytämään metsän väen aarteita”, Topaz jatkoi ja laskeutui alas satulasta löydettyään hyvän kielopaikan.
“Eikö metsän väki suojele voimakas rehuaan?”, Yren vilkuili hermostuneena ympärilleen.
“Kyllä, mutta usein laittavat hirviön suojelemaan sananjalkaa. Sekin kuulemma vaihtelee, usein näyttäytyy omana suurena pelkona”, Topaz laittoi kieloja Grullan satulalaukkuun ja tämän jälkeen Topaz keräsi muutaman kielon, kissankellon ja valkovuokkoja. Grulla seisoi rauhallisesti paikoillaan syöden luonnon antimia tyytyväisenä.
“Mitä teet?”, Yrenin äänestä paistoi kauhu ja Robin hermostui miehen pelokkaasta asenteesta entisestään. Friisiläinen pyöri paikallaan ympyrää, että sammal lensi ja nousi kevyesti pystyyn.
“Seppeleen. Kielo, kissankello ja maahumala suojelee pahalta”, Topaz hymyili ja toivoi, että seppele pitäisi hirviön loitommalla ja rauhoittaa levotonta varasta. Nainen sitoi vielä itselleen ja hevosille suojelusseppeleen.
“O-olet vissiin siniverinen, kun tiedät näistä?”, Yren kysyi hyvin varovaisesti, sillä linnalla oli vain muutama siniverinen. Topaz kääntyi takaisin miehen puoleen, kun oli juuri nähnyt kauempana toisen hyvän kohdan kielojen ja kissankellojen poimimiseen. Nainen myönsi olevansa siniverinen ja hänen tietonsa mukaan linnalla ei ollut muita siniverisiä oppilaita.
Viimein Robin uskaltautui rentoutua ja Yren antoi orille pidempää ohjaa. Musta friisiläinen venytti niskaa ja haisteli ilmaa tyytyväisenä. Puolestaan Topaz teki mielenkiintoisen löydön.
“Katso kuolleen koura”, vihreä hiuksinen nainen osoitti kallion reunaa, jossa oli nuoria sananjalan versoja. Nyrkkiin pusertuneet lehdet eivät olleet auenneet, mutta kauempana näkyi täysikasvuisia sananjalkoja. Topaz kannusti mustankimon orin sananjalkojen suuntaan ja sopivalla etäisyydellä hyppäsi alas selästä.
Topaz keräsi toiseen satulalaukkuun sananjalkaa. Yren piti vahtia Robinin kanssa, sillä miestä kammotti ajatus hirviöstä.
“Huvittavaa, että sananjaloilla on yksi romanttinen puoli. Kun leikkaa kasvin varren, niin leikkauspinnalla tulee tulevan rakkaansa nimikirjaimet”, Topaz hihkaisi ja ojensi Yrenille yhden sananjalan, kun Robin oli rauhoittunut. Yren tuhahti ja huvikseen katsoi leikkuu pintaa. Yren hätkähti, sillä Topaz puhui totta. Hän ei kehdannut myöntää kenen nimikirjaimet ovat A.G.
“Keskikesän taikaa, mutta älä murehdi. Usein sananjalan varret sisältävät muita maagisia vihjeitä ja viestejä", Topaz hymyili ja nousi takaisin Grullan selkään.
“Onko Sirandras opettanut tämän kaiken?”, mies hoputti mustan ratsun kimon perään.
“Clefydd suurimmaksi osaksi ja osan opiskellut itse”, Topaz vastasi ja kannusti mustankimon ratsunsa reippaaseen laukkaan. Raskaaksi hevoseksi Grulla oli suhteellisen nopea, vaikka ei ollut mikään kamalan kestävä. Robinilla meni hetki päästä kaverin perään, kun siirtyminen laukkaan tapahtui liioitellun ravin kautta.
Matka takaisin linnalle sujui ongelmitta ja ilman sananjalkahirviön näkemistä. Oliko kyseessä vain pelottelua vai oliko Sirandras ollut heidän matkansa turvana kokoajan. Velhosta ei ikinä tiennyt tai sitten Topazin laatimat seppeleet toivat turvaa heidän kotimatkalle. Tässä olisi Clyfeddille kerrottavaa. Silti asiat eivät koskaan mene suunnitellusti, kun manaus ratkesi ratsukon päästessä tutulle hiekkatielle. Grulla hirnahti kimeästi nähtyään pusikossa liikettä ja Robin ei jäänyt miettimään asiaa. Nuori musta hevonen ampaisi täyteen vauhtiin ja Yrenin annettua pitkää ohjaa, lensi mies kuin leppäkeihäs taaksepäin. Tämän pää kolahti ilkeästi kovalle tielle, että meni välittömästi tajuttomaksi.
“Yren?!”, Topaz hyppäsi alas selästä ja yritti saada miestä Grullan kyytiin. Onneksi mies oli kevyt, että kyytiin nostaminen tapahtui helposti. Robinia ei näkynyt enää horisontissa, mutta hevonen oli luultavasti laukannut takaisin linnalle.
Linnalta ori löytyi lukuisten kysyvien kasvojen kera.
“Mitä tapahtui?”, Roxana kysyi hätiköiden ja kiiruhti auttamaan veljen alas Grullan selästä.
“Robin säikähti ja Yren lensi alas”, Topaz kertoi suoraan ja katsoi kuinka varasta vietiin linnaan ruttotohtorin hoidettavaksi. Hänen pitäisi olla siellä seuraamassa tilannetta oppien mukaisesti ja samalla nainen sai vietyä kerätyt kasvit. Onneksi paikalla oli paljon avuliaita oppipoikia, jotka hoitivat Grullan ja Robinin takaisin laitumelle.
Hyvää Juhannusta! Oletteko lukenut samanlaisia taruja sananjaloista?