|
Post by Lyonell on May 11, 2021 11:37:24 GMT
𝔇𝔞𝔯𝔨 𝔚𝔞𝔳𝔢𝔰 "Nessie" ✧ Varustekaappi ✧ Oppipoika ⤞ ✧ Ritari ⤞ Nanook |
|
|
|
|
Post by Lyonell on Oct 19, 2021 10:04:25 GMT
Ensikosketus
(308 sanaa)
Oli erittäin yllättävää, että Yren tahtoi nousta Nessien selkään ja vielä edustaa Atwaterin arvoturnajaisissa. Oli pakko kysyä oliko veljeni täysin varma ideansa kanssa. Muistan kuinka hän juoksi kauhuissaan takaisin linnalle tiputtuaan Walacin selästä. Tamman meripihkan värisistä silmistä oli paistanut pahuus eikä Yren ole sen jälkeen noussut vaikeiden hevosten selkään. Onneksi hänellä oli hyvän mielen hevonen Robin toisena hevosena. “Tottakai”, Yren nyökkäsi ja nousi kevyesti Nessien selkään. Tässä vaiheessa musta ori pysyi vielä rauhallisena, mutta tyyneyden alla velloi myrsky. Tämä oli hyvin tyypillistä Dark Soulsin jälkeläisille: jos myrsky ei alkanut heti, se lähti vähin äänin liikkeelle ja pian olisi kunnon kaaos pystyssä.
En tiedä tarkalleen mitä oli tapahtunut, mutta Yren kannusti mustan nuorukaisen raviin ja lähti lämmittelemään nurmikentällä ilman ongelmia. Ilma oli pakkasen puolella ja Yren sai lämmitellä huolella huurteisella niityllä. Oli suorastaan kamala katsella kuinka Nessie ravasi selkä notkolla ja kaula korkealla, ja korvat hörössä eteenpäin. Vauhtia, voimaa ja kestävyyttä löytyi, mutta ei tuota ollut kiva katsella. Sisäisesti oli tunne, että nuori ori kärsii, vaikka tuo innokkaana eteni jousiammuntaradalla. Kyllä itse tulisin laittamaan orin vielä pakettiin, halusi Nessie sitä tai ei. “Koita vähän asettaa ja taivuttaa ympyrällä”, purin hammasta neuvoessa. Yren teki pyydettyä ja Nessie otti vähän rennompaa muotoa, mutta vain vähän. Yrenin pyytäessä enemmän pukitti Nessie välittömästi. Joko selkeä ja niska oli kireällä tai sitten ei vain huvittanut.
Maastoradalla näin vain vilauksen siitä kuinka varmajalkaisesti ja nopeasti Nessie eteni. Kuopat ja montut eivät askelta harhauttaneet sekä vauhti pysyi tasaisena - tasaisen kiihtyvänä tarkemmin. “Mitkä ovat tunnelmat?”, kysyin vienon hymyn kanssa. “Hyvät. Ei tämä nyt niin järkyttävää ole”, Yren vastasi ja hyppäsi alas satulasta. “Saanko kokeilla?”, nappasin ohjat ja silitin orin hikistä kaulaa. Tähän Yren nyökkäsi. “Jos rento loppuverkka, niin pääset takaisin talliin”, hymyilin viekkaasti ja otin käyntiin. Yhtä tönkkö ja ripeä askelinen hevonen kuin Dark Souls. Tästä orista tulisi kunnon projekti, vaikka niitä tallissa riitti suomenhevosista outoihin risteytyksiin.
|
|