Epäilyksiä(sanaa 446)
Hananiah ravasi pienellä nurmilaitumella kaulakaarella ja Salvatrix seurasi uskollisesti parasta kaveriaan. Ilta-aurinko lämmitti mukavasti jääkylmää kasvon puolikasta. Karma tarkkaili hevosten pehmeää liikettä ja hänen olemuksensa huokui kysymyksiä.
“Nämäkö olivat lahja uudelta oppipojalta?”, vaaleaverikkö lopulta kysyi ja kääntyi puoleeni. Silmäilin naisen kiiluvia silmiä. Niistä paistoi mielenkiinto, mutta samalla epäilys.
“Kyllä. Andravidat eivät ole yleisiä Kalzanethissa ja varta vasten ovat täällä ohikulkijoilta suojassa”, sanoin rennosti ja käännyin katsomaan hevosten liikettä. Hananiah ja Trixie ottivat suunnaksi länsireunan, kun Grulla ja Yamilet olivat tulleet lähemmäksi aidan reunaa. Alkoi välitön rajasota orien keskuudessa.
Välille tuli hetkellinen hiljaisuus, mutta en kokenut sitä kiusalliseksi. Karma jatkoi hevosten ihmettelyä ja silmänräpäyksessä Hananiah oli ilmestynyt eteemme. Orin lempeä katse mursi jään hetkessä.
“Puhuit harvinaisuudesta. Olemmeko vaarassa?”, Karma kysyi vakavana vienon hymyn kanssa ja silitti rautiasta. Trixie pysyi kauempana piilossa. Tummanruunikko tamma ei tuntunut vielä luottavan meihin, mutta Hananiah oli rohkeasti tullut tutustumaan.
“Hananiahin suvusta löytyi muutama varkauden kohteeksi joutunutta oria”, sanoin lempeästi, mutta luotin Daivarinin suojelukseen. Linnalle ei yöaikaan ollut tunkeilijoille mitään asiaa. Olisi todella huono tuuri joutua varkauden kohteeksi. Etenkin, kun linnan rajoja vartijoi niin sanotusti kylmäverinen tappaja.
“Et ota näille oppipoikia?”, Karma esitti lyhyen kysymyksen ja pujahti laitumen sisälle. Kivimuuri oli lämmennyt kuumaksi auringosta. Trixie kavahti välittömästi pystyyn Karman lähestyessä tätä ja loikkasi kauemmaksi. Hananiah ei edes liikahtanut, vaan uskollisesti pysyi paikoillaan meidän lähestyessä entisestään. Nanookilla olisi hommia tamman kesyttämisessä ja uskoin naisen ajattelevan tismalleen samaa.
“En. Keskityn täysin näihin kahteen”, vastasin hetken päästä ja menin naisen perässä laitumelle. Karma nyökkäsi ymmärtäväisesti ja totesi, että linnassa oli hevosia jo paljon. Etenkin nuoria hevosia ja varsoja oli paljon koulutettavana, kun useampi vanhempi konkari jäi hiljalleen eläkkeelle. Puhumattakaan muutamasta vanhemmasta oriista ja tammasta, joilta alkoi hiekka loppua tiimalasista.
"Saat näillä ratsastaa, jos inspiraatio iskee ja kaipaat erilaista ratsua", hymähdin nopeasti.
Hevosten ihmettely jatkui kivimuurien toisella puolella ja Karma meni rautiaan hevosen rinnalle.
“Haluatko mennä selkään?”, kysyin virneen kera ja Karma hätkätki hetkessä. Hänen ilmeensä kertoi kaiken, mutta vakuutin naiselle olevani tosissani. Avustin naisen hevosen selkään ja ori ei ollut moksiskaan tapahtuneesta. Hananiah seisoi uskollisesti paikoillaan.
“Milloin olet alkanut pitämään rauhallisista hevosista?”, Karma heilutti päätään ja katseli maisemia hevosen selästä käsin. Nainen oli oikeassa, sillä Drake oli ollut suhteellisen vaativa friisiläinen. Goliath omasi vielä enemmän temperamenttia ja nyt olin ollut hevoseton hetken aikaan kahden silmäterän mennessä markkinoille.
“Iäntuoma itsesuojeluvaisto, kai”, vastasin naiselle puoli vitsillä ja annoin tummanruunikon lähestyä meitä. Trixien ilme oli yhtä hämmentynyt kuin Karman hetki sitten. Ruunikko tamma meni nuuskimaan Karman selkään kuin kysyäkseen, mitä ihmettä hän oli tekemässä. Huokaisin syvään ja laskin käden kevyesti Karman reiden päälle, kun Trixie lähti poispäin. Naisen valkeille kasvoille nousi kevyt punastus ja Hananiah keskittyi horisonttiin tuijottamiseen. Käännyin katsomaan Karmaa ja olisin voinut jäädä tähän rauhalliseen hetkeen loppupäiväksi.